Maanantai 30.6.2008
En edes tajunnut aamulla, että oli maanantai, viikonloppu oli mennyt niin hujauksessa, että luulin vielä nukkumaan mennessä, että huomenna olisi sunnuntai. Uskollinen herätyskelloni ja minun pääni sisällä oleva herätyskello tosin herättivät minut taas ennen kahdeksaa oikeaan aikaan.

Aamut ovat aivan kauheita täällä nykyään. En pääse edes pissalla käymään ennen yhdeksää, kun vessat ovat koko ajan varattu. Suurin syy on joka aamu suihkussa kävijät.

Työskentelin koko päivän toimistossa. Minulta tultiin kysymään, josko menisimme tänään ulos, mutta emme menneet. Heikki ei voinut hyvin, ja minun oli saatava käsiteltyä edellisen kerran aineistot edes johonkin kuntoon, vaikken kerkeisi tunnistamaankaan uusia lajeja. Jo pelkästään kaikkien kirjaaminen exceliin vie tuhottomasti aikaa, kun pitää vielä pysyä kärryillä koordinaateissakin. Mainitsinkohan, että tästä edes olemme Heikin kanssa kahdestaan jokivarsilla. Uimaopettajani laitettiin työskentelemään kaksi viimeistä viikkoaan toimistossa editoinnin ja muun multimedia juttujen kanssa. Hän oli kovin sutullinen kun häneltä otettiin kaikista kivoin työ pois. Saamme tietysti seuraksi aina välillä kasvien keräilijöitä mukaamme. Minusta olisi myös kauheaa jättää pois mukava viikoittainen seikkailuni.

Päivälliseksi saimme eilistä iltaruokaa, jota kukaan ei ollut syönyt meidän ollessa syntymäpäivillä. Oli kalaa ja perunoita. Perunat olivat superhyviä. Kala oli kylmää, joten se ei ollut niin hyvää, kuin olisi ollut lämpimänä. Muokkasin viimeminuuteilla vielä Harakas joen joki osuuksia mieleisemmäksi, ne kun ei oltu alun perin laitettu minun työhöni sopivaan jaotteluun. Sen olen huomannut toisin vasta joka joen kohdalla liian myöhään, ja joudun aina nimeämään uudelleen tiedostojani. Kirjoitin myös aivan ensimmäisten biodiversiteetti tutkimusten tuloksia Harakas joelta exceliin. Kesti ikuisuus kirjata kaikki löytämäni kasvit ja ötökät ja ties mitkä valokuvat koordinaatteineen. Minun piti vielä varmistaa, nyt kun olen fiksumpi ja tiedän vaikka mitä lajeja, että olenko nimennyt alun perin oikein kasvit ja eläimet, ja huomasin monia yksinkertaisia virheitä alkukantaisessa lajitunnistuksessani. Myös ensimmäisten päivien tutkimusretkillä kerätty aineisto oli huomattavasti suppeampi, kun mitä nyt kerään jokaisella tutkimusmatkallani. Nyt osaan katsoa silleen monipuolisesti havainnoida enemmän ympärilläni kasvavat ja elävät biodiversiteetin osat.

Töiden jälkeen aloin tekemään powerpointtia huomista esitystä varten. Muokkailin kuvia fotarilla, kunnes minut komennettiin suursiivoukseen. Minun täytyi sulkea kaikki tiedostoni hitaalla koneellani, joka kesti aikaa. Minä järjestin itseni tällä kertaa keittiön siivousryhmään, johon kuului taas romanialaiset. Olin edellisillä kerroilla ollut siivoamassa vessoja tai toimistoa, joten minun järkeeni kävi siivota keittiötä. oli myös minun tiskausvuoro, joten aloitin tiskaamalla löytämäni astiat. olin siis tiskannut jo ruokailun jälkeen, mutta tiskipöydälle ja muualle ympäri tukikohtaa oli kerääntynyt iso kasa kahvi- tai frappemukeja. Pyyhin myös pöydät ja putsasin huolellisesti kaasulieden. Sitten autoin siirtelemään isompia huonekaluja pois tieltä lattianpesua varten.

Siinä samassa huomasin, että kameran patterini laturi oli pakastimenpäällä tyhjänä. Joku oli vienyt tärkeät työvälineeni minulta! Menin tekemään salapoliisi työtä ja kyselemään yksitellen kaikilta, että onko kukaan nähnyt ladattavia pattereitani, tai kenties ottanut ne. Kukaan ei tunnustanut. En voinut uskoa, että minulla oli niin huono tuuri myös patterieni kanssa, eikä jokapäiväinen ruhjeilla olo ollut tarpeeksi epäonnista. Nimittäin aina kun lataan ladattavia pattereitani seikkailujeni jälkeen, joku käy irroittamassa laturini seinästä ja keksii pistokkeelle parempaa puuhaa. Olen kokeillut varmaan jokaista tukikohdan huonetta, mutta missään en saa ladata pattereitani. Ne eivät ole kertaakaan latautuneet täydellisesti, vaikka pitäisin niitä viisi päivää yhtä putkeen mielestäni latauksessa niin silti huomaan joka päivä jonkun repineen sen pois seinästä. Uskomatonta röyhkeyttä.

No joka tapauksessa jatkoin salapoliisi työtäni ja tulin jo epätoivoiseksi kun kukaan ei tunnustanut, eikä kenelläkään ollut johtolankoja. Menin siis suoraan huipulta kysymään. Korkein pomomme oli tullut toimistolle ja päätin kysyä, jos hän tietää jotain asiasta. Hän ei puhu paljoa englantia. ja vastasi, että hän tietää jotain. Menin vähän hämilleni ja jatkoin vähän aikaa pattereideni etsimistä kysellen vielä uudelleen, milloin kukin oli ne nähnyt viimeksi. Epäilin suuresti, että ne olisi laitettu langattoman verkkoyhteyden laitteeseen, sillä se lojui tänä aamuna ulkona seinästä pudonneena ilman pattereita. Minulle kuitenkin selvisi, että se laite toimii ilman pattereita. Menin vähäksi aikaa keittiöön auttamaan huonekalujen takaisin siirtämisessä sisään, kunnes minun piti juosta karkuun ulkona leviävää pölypilveä.

Menin uudelleen laturini kanssa isojen pomojen toimistoon suoraan korkeimman pomon huoneeseen. Hän avasi työpöytänsä laatikon ja antoi käteeni neljä paristoa. Ne olivat eri paria. Siis saman merkkisiä, mutta eri pitkäkestoisia. Toiset olivat 2300 ja toiset 1800. Minulle sanottiin, että ne pitää ladata eri aikaan. Hän ei sanonut ottaneensa niitä, mutta hän näytti kaikista loogisimmalta syylliseltä. Menin huoneeseeni ihmettelemään josko minulla olisi kamerassani sitten niille vastakkaiset parit, mutta löysin vain suuremmalle paristoparille parit. No onpahan jotkut patterit. Nyt jätin ne lataamaan huoneeseemme jatkojohtoon, mutta luultavasti illalla romanialainen tyttö ottaa ne irti kun alkaa yahoomesettämään kotimaahansa, ihan kun ei sitä olisi tarpeeksi jo tehnyt työajalla kahdeksan tuntia.

Tänään koirat olivat taas napanneet yhden jäniksen poikasen isoimman pomomme äidin, meidän iltaruuan valmistajan kanitarhasta, tai siis pihamaalta. Monet kauhistelivat, kun pikku bläki söi kanin aivoja keittiön ulkopöytien vieressä, mutta ei se minun ruokahalujani ainakaan vienyt. Kävin jopa aamulla napsasemassa kuvan, kun se söi kanin sisälmyksiä nukkumabarakkien takana.

Kävimme taas illalla iltaruuan jälkeen kaupassa ostamassa jäätelö, mehua ja maitoa. Iltaruuaksi oli samaista kalaa, jonka päälle oli kaadettu tomaattikastiketta, joten kalojensyöminen oli entistäkin hankalampaa. Mia tuli takaisin lomaltaan, ja kertoi matkakuulumisia muualta Kreikasta.

Minun kamerapatterikriisi jatkui vielä illalla, kuten olin jo kirjoittanut muutama kappale sitten, että varmasti joku ottaa taas ne pois latauksesta, ja näinhän sitten kävi. En tiedä kuinka vähän aikaa ne kerkesivät latautua, mutta saa nähdä pystynkö työskentelemään huomenna vajailla pattereilla kuinka kauaa. Mikseivät kaikki vain voisi tajuta, kuinka tärkeä työväline patterit ovat minulle, vaikka mainitsen joka päivä asiasta. En voi lähteä kentälle ilman varapattereita, ja jo kameran sisälläkin olevat patterit ovat vähintään puolilopussa.

Tein vielä enne nukkumaan menoa huomisen esityksen valmiiksi. En taas varmaan muistanut puoliakaan toimistotyöstäni, jotain olin taas viikon kuitenkin koneellani järjestellyt ja nimennyt.