Keskiviikko 30.7.2008
Aikaisin nousemisesta ja aamukirjoittamisesta näyttää tulleen tapa. Ainut aika päivästä, kun on hetki aikaa itselleen.

Päiväoli eilisen tapainen. Kiirettä piti, ja ongelmia esiintyi. En oppinut kerrasta, ja päädyin antamaan yhden tiedostoni samaiselle tytölle, joka oli siitä eilen deletoinut lajeja. Eilisen jälkeen jouduin aloittamaan kaiken alusta, raportin, tutkimustulosten taulukonin ja taulukkojen ja kaavioidenpiirtämisen. Kaikki se työ, mitä eilen kovalla vaivalla väännettiin vedettiin vessasta alas. Kaikista eniten harmitti kertoa kovasti ahertaneelle portugalilaiselle tytölle, kuinka hänenkin työnsä eilen oli nyt tarpeeton. Hän palautti minulle kaikki kaaviot, ja käyrät, ja kun läpikävin niitä, huomasin yli kaksikymmentä virhettä, joiden korjaamisenne olisi mennyt koko päivä, ja virheitä oli tulossa vielä lisää. Jotkut lajit olivat vaihtaneet lajia, perhosista oli tullut vaikka puita ja liskoista koppakuoriaisia. En edes jaksanut ajatella miten ne sinne päätyivät, ja aloin työstämään omaa alkuperäistäni tiedostoa, johon kukaan muu ei ollut ikinä kajonnut.

Päivän mittaan sain paljon aikaan. Aamupäivästä olin tehnyt samat asiat, mitä kolme ihmistä oli tehnyt koko eilisen päivän aikana, plus ylityötunnit. Ainiin, kello kahteen asti työskentelystä on näyttänyt tuleen vakio täällä. Löysin excelistä uusia piirteitä, joilla työnteko nopeutui huomattavasti. Työ, jonka tyttö oli sotkenut eilen, ja jota hän oli työstänyt monta tuntia pystyi tekemään myös kolmella napinpainalluksella alle minuutissa. Opettelin itse piirtämään käyrät, ja taistelin kuinka niitä väännellään millaisiksikin. Aina kun minulla oli joku ongelma, jota en osannut yrityksistä huolimatta ratkoa käännyin muiden puoleen, ja minua saattoi tulla peräkanaa kolme ihmistä auttamaan ja kikkailemaan samoja napin painalluksia, mitä itse olin jo kokeillut ja viipyi koneeni ääressä kymmenen minuuttia kukin. Tämä vei kauheasti työaikaani, ja loppujen lopuksi kukaan muukaan ei osannut auttaa minua, ja jouduin itse kaivelemaan tekniikat ecxelistä.

Yksi ongelma oli esimerkiksi, kun minulla oli reilusti löydettyjä villikukkasia vaikka, ja ne laitettuani taulukkoon, taulukko ei ensin näyttänyt kaikkien nimiä, vaan ehkä joka viidennen. Tämän ratkaisu löytyi nopeaan, mutta kun halusin viedä tutkimustulokset wordiin, ja kaikki näytti olevan kunnossa ecxelistä käsin, vielä copy vaiheessa, mutta pastatessa wordiin, taas vähintään puolet lajinimistä katosivat bittimetsään. Ongelmaa pohdittiin kauan ja löysin itse keinon, että jos muutan nimien kokoa fonttikoko 11 yhdeksään, niin silloin ne ilmestyvät myös wordiin. Vastaavanlaisia ongelmia oli pitkin päivää.

Eilen illalla kirjoittamani raportin osat tarkastettiin nyt kirjoitus asultaan, mutta olen vielä kirjoittanut lisää, ja ne täytyy vielä tarkistaa, ennekuin vetäydyn saarelta suurempaan kreikkaan. Päivän loputtua, myöhään yöllä, sain kirjoitettua viimeisetkin tutkimustulokset piirrettyäni vielä lukuisan määrän taulukoita ja histogrammeja.

Pitkin päivää koitin järjestellä ja muistaa asioita joita vielä piti tehdä. Puhuin pomon kanssa ongelmista, joita vielä kohtasin tänään, ja kerroin mitä tiedostoilleni täytyy tehdä kun olen lähtenyt, kun en itse kerkeä kaikkea laittamaan loppukuntoon. Hän määräsi minut antamaan tiedostot yhdelle tytölle, joka ei ollut aiemmin perehtynyt työhöni, ja joka oli vähän hämillään yhtäkkisestä työnannosta. Opetin hänelle tiedostojeni tekniikan, ja hän kirjasi ylös hommat, joita hänelle annoin. Myöhemmin päivällä hän tuli kertomaan, kuinka yksi laji, jonka olin laittanut leväksi, olikin vesikasvi, ja olion juuri saanut päätökseeni kaikki histogrammit ja muut. Mutta onneksi ecxel on kätevä työväline, ja siinä kun vaihtaa jotain tietoa, niin se päivittyy myös histogrammeihin.

Palautin lainaamani patterit takaisin organisaatiolle, ja huomenna palautan kirjastoon kirjat, ja netin, ja mitäköhän muuta…No, niin pakkasin tänään kahdeksan jälkeen illalla, kun lopetin hetkeksi työt nälän yllättäessä. Ruokaa ei kuitenkaan ollut, joten hyödynsin aikani pakkaamalla. Varmaan ainut hetki kun edes kerkesin pakata. Kaikki näyttää mahtuvan hyvin rinkkaan, sillä omaisuuden määrä ei ole pahemmin muuttunut.

Illalla meille oli järjestetty kunnon illallinen, lihaa riisin kanssa, lisukkeena dzazikia, ja fetamömmöä. Siirsimme ulkopöydät kaikki yhteen pitkäksi pöydäksi, ja söimme kaikki yhdessä viimeistä kertaa. Seuraavana päivänä ei edes olla täällä enää illallisaikaan.

Syötyäni, jouduin vetäytymään töihin. Muut jäivät pihamaalle juomaan viiniä ja tanssimaan. Välillä joku tuli kysymään kuinka minulla menee, ja saankohan kaiken valmiiksi. Kuten jo aiemmin kirjoitin, sain viimein tutkimustulokset kirjoitettua, ja pääsin aloittamaan loppuesitykseni tekoa. Täytyy seuraavan työpäivän alkaessa lisätä siihen itse työ, ja tutkimustulokset.

Ne kenelle en ole vielä kerennyt kertoa tai kirjoittaa, olen lähdössä elokuun lopussa Sloveniassa käymään. Hyvä muistelu kaikesta täällä vietetystä ajasta, juuri ennen kuin palaan takaisin koulunpenkille. Varasin lentoliput eilen ruokatauolla, kun netti vihdoin toimi.

En luultavasti kerkeä kirjoittamaan mitään ennen kotiinpaluutani, mutta tiedoksi lukijoille, että tänä iltana tämä tyttö lähtee kotia kohti! Lähdemme siis ilta kymmenen aikaan Evdiloksen satamasta yölautalla, ja nukumme siellä. Sitten menemme lentokenttäbussilla Ateenan lentokentälle, ja lähdemme lentoon yhdentoista maissa. Suomen kamaralla olen kolmen jälkeen iltapäivällä. Tarkemmat tiedot uteliaimmille löytyy jostain vanhoista teksteistä.

Toivottavasti parannun kaikista täällä saamistani arvistani. Jalkani ovat kovin kirjavat punaisista läikistä, ja vasemmassa kädessäni on vieläkin reikä vihaisesta ampparista, ja karhea alue sen ympärillä. Ranteeni voivat paremmin, kunhan saan lainata jotain, tai ottaa töihin jonkun kotipuolesta leikkaamaan minulle leipää :) Nähdään kotona!!!