Perjantai 4.7.2008
Kissa on taas raskaana. Taisin mainita epäilyistäni jokusen viikko takaperin kun se ei enää näyttänyt nälkiintyneeltä ja sen vatsa alkoi näyttää isommalta. Mutta vasta nyt joku muukin huomasi, tai ainakin sanoi minun kuullen sen olevan raskaana. Se oli se puolalainen kompostityttö. Se on yksi harvoista, joka edes pitää tuosta kissasta, ja hän syöttää sitä päivittäin. Toivottavasti tämä poikue selviäisi vähän pitemmän aikaa kuin edellinen. Kuinkakohan kauan kissat on edes raskaana, kerkeänkö näkemään uusia poikasia?

Ainiin, voi ei. Koirat oli taas napanneet yhden kanin, tai itse asiassa kaksi. Ja vielä isoa. Nyt ne ei ollut jahdanneet pikkukaneja, vaan taitojen kehittyessä juossut jo vanhempien lihakimpaleiden perässä. Yksi valkoinen kani oli teinposkessa, ja toisen näin perjantai aamuna keittiön ikkunasta pihamaalla. Se tais jo muuten haista siinä jo edellisenä päivän, kun ihmettelin pahaa hajua ulkona ikkunoita pestessäni. Kani ei olut vielä riekaleina, niin kuin edellinen pikkukani oli ollut suolet levällään pitkin pihamaata raahattuna. Ehkä nämäkin kanit vielä pääsevät raahatuksi pitkin keittiön pihakivetyksiä ruokailuaikaan.

Kun kerroin muutama päivä sitten, että rannalla olon jälkeen muutama lähti haastattelemaan sikalanpitäjää, niin se olikin ollut bee keeper, eikä big keeper. Minä ja hyvä kuuloni. Olinkin jo pari päivää ihmetellyt, miksi mehiläisprojekti tyttö menisi haastattelemaan sikalan pitäjää.

Työpäivän alettua portugalilainen tyttö, jolle olin antanut muutamia lajeja tunnistettavaksi sanoi nyt olleensa tunnistanut ne, mutta halusi vielä minun varmistuksen asiaan. Hän myös tarjoutui auttamaan excell tiedostoni kanssa, ja alkoi kirjaamaan hankalalukuista kenttämuistiinpanokäsialaani koneellensa. Hänen apunsa oli oikein tervetullut, se nopeutti minun työtäni muutamalla tunnilla. Hän kysyi epäselvimmistä sanoista mitä ne tarkoittivat, tai jos olin vahingossa kirjoittanut jotain suomeksi, niin hän oli luullut sitä latinankieliseksi nimeksi ja laittanut sen italicilla, niin kuin latinankieliset nimet laitetaan. Hassua. Oli myös paljon lajeja, joista olin kirjoittanut lyhenteitä latinankielisistä nimistä, tai vaikka vain suvun säästääkseni tilaa. Niimpä korjasin itse ja täydensin puuttuvat nimen osat ja muutenkin tarkistin hänen työnsä. Hän oli jopa kirjoittanut koordinaatit ylös taulukkoon.

Meillä oli pieniä teknisiä ongelmia kun hänellä oli uudempi versio excelistä kuin minulla, ja en meinannut saada hänen tiedostoaan auki. Onneksi saimme apua meitä fiksuimmilta, jotka näyttivät kuinka yksinkertaisesti asia ratkaistiin. Itse olen vain muutaman kerran antanut teknistä tukea, joissain yksinkertaisissa fotari jutuissa esimerkiksi olen neuvonut Miaa.

Ihmettelin, kun olin saanut työpäivän päätteeksi aineistot kirjattua ja jopa nimettyä koneelleni, ja kerkesin aloittamaan muiden exceliin kerättyjen tutkimusaineistojeni yhtenäistämisen. Siis kun olen löytänyt vaikka useita erilaisia muratteja, ja olen nimennyt ne kaikki hederoiksi, niin nyt aloin katsomaan kuvista ja kirjaamaan ylös, että mitkä hederat ovat miltäkin jokiosuudelta samoja, ja ne täytyy nimetä saman lailla lopullisiin tiedostoversioihin. Tässä työssä meneekin sitten ikuisuus myös, tai kun teen saman vaikka heinille, tai vihreille, yrttimäisille kasveille.

Olen löytänyt kahvin salat. Jo tässä muutaman päivän olen hörppinyt päivittäin kahvia. En tosin usko, että tapa jää Suomeen tullessani, sillä täällä kahvi on totaalisenerimakuista. Olin kokoajan kuvitellut, että se ei voi olla täällä hyvää, sillä täällä ei ole edes kahvinkeitintä, joten purut vain laitetaan kupin pohjalle. Käytän kuitenkin sellaista frappe sekoitinta, jolla murut menevät hienojakoisempaan muotoon, eikä tunnu, että joisi kahvinporoja. Itseasiassa, ne taitaa liueta aika hyvin kuumaan veteen oikein hienojakoisena. Kahviin tulee myös kiva vaahto päälle, ihan kuin jossain kahviloissa kaakaon päälle. Olen täällä nyt juonut melkein päivittäin myös limonadia. Saa aika hyvin C-vitamiinia edes jostain. Ainiin, ja mulla loppu jo tossa joku viikko, tai oisko jopa kuukaus sitten se ikuisuuden kestävä antibioottikuuri, vihdoinkin!

Töiden jälkeen katsoin pitkästä aikaa sähköpostini, ainiin, ja maksoin tänään viimeisen erän tästä kuukausittaisesta maksusta täällä olosta. Kiitos vain kaikille sähköpostin lähettäjille, vastailen kun kerkiän! Jos joku haluaa laittaa minulle sähköpostia, niin voi käyttää tätä osoitetta: johanna_robinson_335@hotmail.com

Minua tultiin hoputtaman pois toimistosta kun aloin olemaan liian kauan aikaa siellä koneen ääressä, ajateltiin taas ranteitani. Olin ruokaillessa puhunut, että voisin nyt alkaa korjauttaa ranteeni, ja minua kehotettiin käymään apteekissa. Sitä ennen lähdin kuitenkin uimavalvojani kanssa Armenistikseen hakemaan hänelle skootteria, kun hän lähtisi viikonlopuksi Farokseen tekemään vihdoin vedenaloista valokuvausta, jota hän itse asiassa luuli pääsevänsä tekemään tänne tullessaan. Nyt oli viimeinen mahdollisuus hänen saada tehdä sitä, ennekuin lähtisi kokonaan pois ensiviikolla. Hän on puhunut tulevansa tänne vielä takaisin muutaman vuoden sisään, ja hän voisi tehdä vaelluskierroksia tai muita seikkailujuttuja saaren ympäri.

Saimme kyydin alas asti meidän tomaattien toimittajalta. Istuin hänen lastensa kanssa takapenkillä lapsilukon kera. Muut olivat suunnitelleet lähtevänsä illalla juhlimaan ja yöpyvänsä rannalla. Tiesin, ettei se olisi minun juttuni, joten en halunnut lähetä mukaan. He nimittäin menisivät ensin yhden työntekijän talolle, jossa tiesin, että kaikki kuitenkin polttaisivat sisällä. Enkä halunnut tuhlata kaikkia voimiani valvomalla myöhään kun oli parempi mahdollisuus levätä hyvin tukikohdalla. Tarkoitus oli vuokrata kolme autoa lauantaille, ja lähetä taas saaren muihin osiin pulikoimaan hienoissa uimarannoissa tai kuumissa lähteissä.

Armenistiksessa menimme muutamaan eri vuokrauskeskukseen. Tutummassa ei ollut vuokrattavana skoottereita, mutta poikkesimme juttusille silti. Se oli sama paikka, josta meidän kuului vuokrata ne kolme autoa. Vuokraamonpitäjä kuitenkin kertoi, että juuri vuorokausi sitten iso kasa lautalla tulevia turisteja oli vuokranneet kaikki autot, ja pahoitteli, ettei hänellä ollut antaa autoja.

Menimme vielä kahteen vuokrausfirmaan, ja viimeisestä löytyi sopiva menopeli. Skootteri maksoi kympin päivältä. Kävimme hakemassa vielä jäätelöä tutusta kaupasta ja lähdimme ajamaan kohti Nasia, sillä uimaopettajani halusi sanoa hyvästit mukavalle tavernan pitäjälle. Olin taas naama hangonkeksillä kun pääsin kaksipyöräisen kyytiin. Sitä tulen kyllä täällä kaipaamaan varmaan eniten, että saa olla kyydissä tällaisessa paikassa vielä. Täytyy toivoa, että pääsen vielä yhden pomon kyytiin hänen moottoripyöräänsä ennen kuin palaan Suomeen.

Istahdimme kallionnokalle syömään jäätelöä ja ihmettelemään ylhäältä käsin rannan meininkiä. Joku sukelteli vedessä jalassaan kelta-oranssi merkkipoiju. Myöhemmin kävi ilmi, että hän oli snorklaamassa harppuunan, vai keihään, miksi sitä välinettä nyt suomeksi kutsutaankaan. Juttelimme, kuinka minun pitäisi alkaa kiipeilemään Suomessa, kun olen kuulemma jo hyvä siinä. En luvannut mitään. Ei ole minulle ainakaan sama asia ruveta kiipeilemään minkään vehkeitten kanssa verrattuna siihen, mitä täällä saa omin voimin kiivetä seikkailuhengellä.

Kävimme uimassa alhaalla rannalla. Siellä oli taas joukko vapaamielisiä, ja keskelle rantaa oli jälleen rakennettu kivimuodostelmia, tai laitettu omatekoisia koruja käppyräoksista roikkumaan. Osasin vaihtaa uima-asun päälleni pyyhkeen alla. Olin aiemmin kokeillut vain toiseen suuntaan. Nyt ei ollut jättiaaltoja, vain pieniä. Nämä aallot olivat toisaalta hankalampikulkuisia, sillä ne tulivat kaikki eri suunnista, ja kokoajan oli suu täynnä vettä kun ei voinut ennustaa seuraavaa aallonharjannetta. Jännä miten voi olla joka uimakerralla niin erilaiset aallot.

Emme viipyneet kaukana vedessä, sillä se oli pitkästä aikaa kylmää. Aurinkokin oli juuri laskemaisillaan. Taivaalla oli vain yksi pilven hattara, ja miten ollakaan, aurinko laski juuri sen kautta. Menimme veteen kun se oli juuri mennyt pienen pilven taa punaisena, ja kun tulimme vedestä, auringosta näkyi vain sentti taivaanrannan takana kaukaisella merenlaidalla. Täällä aurinko laskee aivan muutamassa minuutissa. Siis silloin kun se alkaa laskea ja on punaisena. Varmaan kymmenessä minuutissa koko show on ohi.

Kapusimme takaisin pitkiä kivirappusia ylös kylälle, tai no kolme tavernaa ja yksi kauppa, jonka vasta tänään huomasin ensimmäistä kertaa. Menimme tuttuun tavernaan ja kävimme ensin juttelemassa tutulle naiselle keittiössä. yleensä hän hoiti tarjoilu puolen, mutta tänään hän oli jostain syystä keittiön puolella. Tilasimme limonadia ja kotitekoista pastaa kasviksilla, sitä saaren parasta. Tällä kertaa emme tilanneet leipää ja kreikkalaista salaattia, joten emme viipyneet kauaakaan tavernassa syömässä. Ruuan valmistamisessakaan ei mennyt kauaakaan. Jatkoimme matkaa ylös tukikohdalle Armenistiksen, Agios Dimitrioksen, Kristosin ja Kastanjesin kautta. Vasta skootteri kyydissä havahtui, kuinka pitkämatka kiemurteleva serpentiinitie oli ylös vuorille. Autossa istuttaessa matka menee jotenkin huomaamattomammin.

Pysähdyimme tankkaamassa reilu puolessa välissä matkaa. Vesipullot alkoivat ilmentämään ilmaston paine-eroa puskemalla vettä suuaukosta ulos. Huomasi myös kuinka kylmä oli tullut yhtäkkiä. Päivisin kun on niin kuuma, niin ei osannut edes ajatella, että nyt olisi tarvinnut pitkähihasta. Poikkesimme Kristosissa apteekissa ranteeni takia, ja selitin sisällä tilanteeni. Minulle annettiin kahdeksankymmentä senttiä maksava sideharso, jonka sain ranteeseeni tiukasti sidottuna. Toivottavasti se pitää ranteeni tarpeeksi paikoillaan tarvittavan määrän aikaa.

Tukikohdan nurkilla meitä vastaan käveli illanviettoon lähtijät. Heillä oli isot kantamukset mukanaan, makuupussista rantavarusteisiin ja juhlataminiin. Keittiössä oli meneillään lopussa Bondi elokuva. Jäin seuraamaan sitä hetkeksi ennen nukkumaan menoani. Romanialiset tytöt olivat ainoat tukikohdalle jääneet, ja he valmistautuivat myös illanviettoon, tosin lähikuppilaan. Molemmat tytöistä näyttivät todella kauniilta mustine kiharine hiuksineen ja muutenkin siistine ulkoasuineen. Pääsin pitkästä aikaa nukkumaan kunnon aikaisin nukkumaan menneet yöunet.