Perjantai 11.7.2008

Tänään ei tapahtunut mitään jännää. Aamulla heräsin siihen kun olin aivan jäässä. Eilen illalla saaren laskeutui joku kylmäaalto, ja oli kuin Suomessa syksyllä. Piti oikein käydä laittamassa pitkät housut ja paita päälle lämpimäksi.

Pihamaalla kun kävelee, niin jossain kohti haisee aina aivan kammottavalta. Silloin tietää, että lähettyvillä on joki jäniksenraadon osa, jota koirat eivät ole vielä jyrsineet loppuun. Silloin lauantaina, kun mainitsin, että keittiön alla saattoi olla kuollut kani, niin koirat luultavasti oli raahannut sen pitkin pihamaata palasiksi, sillä sen jälkeen vasta alkoi haista ympäriinsä, eikä vaan yhdessä kohtaa.

Työskentelin tänään koko päivän Myrsonaksen tiedostojen kanssa. Se iso homma, josta olen puhunut, on todella iso, eikä niin helposti tai nopeasti saavutettava, vaikka onkin fiksu keksintö. Minulta jäi puuttumaan vielä yksi joen osa-alue käsittelemättä, sillä apurini oli työskennellyt sen tiedoston kanssa ja auttanut minua tunnistamaan joitakin lajeja. Jäin töiden jälkeen vielä puoleksitoista tunniksi tekemään joen kahta viimeistä osiota, ja tunnistin samalla useita kasveja, joita minulla ei ollut aiemmin ollut aikaa tunnistaa.
Päivän kohokohta oli porkkana salaatti. Puolalainen tyttö oli tehnyt täälläpäin erikoista porkkanasalaattia, jossa oli omenaa seassa, vähän niin kuin meillä Suomessa porkkana-ananassalaatti. Kaikki muistivat kehua, kuinka hyvää salaatti oli, ja kaikille riitti aimo annokset sitä.

Ainiin, no tänään oli vieläkin osalta porukkaa sähköt pois. Meitä kaikkia käskettiin irroittamaan kaikki elektroniset laitteet pois seinästä, sillä aikaa kun koko huushollin sähköt laitettaisiin kuntoon. Itse jouduin aika pulaan, kun tämä vanha rämä kone kun on kovin pimeä ilman virtajohtoa, ja koitin juuri parhaillani tunnistaa yhtä kasvia, joka oli melkein mahdotonta siinä valaistuksessa. Onneksi minulla oli hyvä muisti, ja muistin, että kasvi tuoksui hyvältä, ja hetken kirjoja selattuani löysin, että se oli minttu, Melissa officinalis.

Luulin muutaman päivä sitten että uudelleen ladattavat patterini olisivat tehneet historiaa, mutta olen joka kerta mennyt samaan halpaan. Vihreä valo oli sammunut laturista, ja olin innoissani kuinka kerrankin patterini olivat latautuneet ilman mitään häiriöitä. Kuitenkin halusin varmistaa asian,ja kytkin laturin uudelleen seinään. Kuinkas ollakaan vihreät valot syttyivät, ja palavat vieläkin muutamanpäivän jälkeen. Patterit eivät varmaan latautuisi loppuun täällä, vaikka olisivat kuukauden yhtäjatkoisesti seinässä. Tänään taas luulin, että patterit olivat latautuneet kun aamulla menin työpöytäni ääreen, ja tarkistin lataustilanteen ehkä häiriköimättömimmässä latauspaikassa, mitä nyt olen löytänyt tältä tukikohdalta. Siitä niitä ei vielä olla kertaakaan ainakaan pöllitty, niin kuin on käynyt jo pari kertaa.

Viiden hengen porukka lähti tänään Samokselle, ja minä lähden huomenna näillä näkyvin oppaiksi puolalaisille tytöille näyttämään saaren retkipolkuja, tai sitten lähden vain extreme seikkailulle yhtä jokea pitkin ylös, sillä haluaisin kovasti tietää mihin se päätyy. Kartasta kun sitä ei näe. Sama joki, joka oli minun viimeinen tutkittava jokeni täällä Ikarialla, Harakas. Samoin muuten ensimmäinen joki jonka varrella täällä tepastelin ja seikkailin. Voi niitä aikoja, kun vielä kirjoitin ensimmäisistä seikkailuistani! Toivoisin näin jälkikäteen, että minulla olisi ollut aikaa kirjoittaa itse retkistä, eikä päänähtävyyksistä tai kolhuista. Kun jokaisella retkellä kuitenkin sattui ja tapahtui kaikkea jännää, mutta päivän päätteeksi ei edes toisaalta voinut muistaa niin paljon asioita. Olisi pitänyt pitää erikseen kenttämuistiinpanoina seikkailumuistiinpanoja.

Tytöt sanoivat, ettei ole väliä, mennäänkö helppoja reittejä vai haastavia, ne seuraa mua kuitenkin kiltisti perässä.