Keskiviikko 23.7.2008
Päivä taas hurahti hetkessä ohitse. Niin kuin varmaan arvasitte, en saanut tiedostojani valmiiski, sillä työ oli aivan mahdoton. Nyt kyllä kaikki tiedostot on samassa paketissa, että sillä tavalla sain kyllä kaikki valmiiksi, mutta kestää vielä ikuisuus tehdä kaikki korjaukset niihin lajeihin, jotka vaativat korjauksia. Tänään aloin siis työstämään hämähäkkejä, kun olin viimeistellyt kaksi viimeistä jokiosuutta Halaresista. En siis koittanut tunnistaa hämähäkkejä, vaan jaoin ne luokkiin. hyppyhämähäkit, seittihämähäkit, ne sellaiset vesihämähäkit, aja sitten vielä yhteen perheeseen. En osaa suomeksi selittää, tai kääntää. Latina sujuu helpommin, mutta ei kerro varmaan lukijoille paljoakaan.

Tänään pomo, joka oli eilen puhelimen kautta määrännyt minut saamaan tiedostot valmiiksi, antoi vielä yhden päivän aikaa. Nyt selvisi mihin hän niin kuumeisesti tarvitsee tutkimustuloksiani. Johonkin kenttä kurssiin, jossa hän aikoo esittää paikallisten jokien biodiversiteettiä. Hän ei tosin sanonut milloin tämä kenttäkurssi pidettäisiin, ja että onko se vaikka huomenna vai vasta kolmen viikon kuluttua. Minulle olisi suuri helpotus tietää tämä seikka.

Tänään koitin kertoa hänelle ja esittää mihin aikani on oikeinhurahtanut tässä viimeaikoina, mutta hän lupasi katsoa systeemiäni tarkemmin vasta huomenna, kun kerroin kuinka oivallinen ja järjestelmällinen se on. Se näytti olevan riittävä selitys tähän asti. Kerroin myös kuinka olen työskennellyt monena päivänä yliaikaa, jotta saisin edes joskus valmista, ja hän vähän ihmetteli miten näin on päässyt käymään. Myöhemmin kun lopetin tänään työt, jo yhdeksältä enkä lähempänä puoltayötä, menin kurkkaamaan pomojen toimistoon, mitä siellä tapahtuu, kun valot olivat päällä. Ilmoitin, että olin tänään työskennellyt tarpeeksi, ja nyt olisi aika tehdä muita päivän askareita, niin minulta vielä kehdattiin kysyä, joko sain tiedostoni valmiiksi. Eikä se kuulostanut vitsiltä.

Tänään sain taas liiaksi hurinaa korviini, ja huomasin jopa niskani kipeytyneen valtavasti. Ilkeetä kun ikinä ei voi olla koko kroppa kunnossa. Tänään tein itselleni palveluksen, joka esti minua työskentelemään melkein puolille öin ilman taukoa. Keitin neljän aikaan reilu puoli litraa teetä, jota hörpin iltapäivästä. Tällä keinolla pakotin itseni nostamaan takapuoleni penkistä kävelemällä edes vessaan asti.

Täytyy pitää muistissa tämä konsti, etten pilaa terveyttäni tämän projektini takia täällä vain työskentelemällä liikaa samassa asennossa ikuisuuden. Muutenkin tarvitsen varmaan jonkun kunnon rentoutus jakson sitten kotona, että pääsen kaikista vaivoistani eroon, mitä täällä olen kerryttänyt itseeni.

Illalla minä ja Heikki napostelimme suolakurkkuja ja nakkeja.