Perjantai 18.7.2008
Työskentelin myöhään illalla seitsemästä puoli kahteentoista yhden jokialueen tiedostojen kanssa. Siitä jokialueesta oli aivan valtavasti dataa, joku parisataa lajia. Nyt uusia lajeja tuli sen verran, että löydettyjä lajeja tähän mennessä onkin 420. Eilinen arvioni lopullisesta lajien määrästä siis voikin kasvaa vielä viidestäsadasta helposti. Sillä aikaa kun minä näpyttelin excelissä tiedostojani ja vertailin B4 sektion kasveja ja eläimiä jo kerättyihin 391 tiedostoon, muut kerkesivät katsoa kaksi elokuvaa. Shrek II ja Butterfly effect.

Aamulla työpäivän alkaessa monet voivottelivat kun netti ei vieläkään toiminut. Parin viime päivän pilvinen, kolea, ja melkein myrskyisä sää vaikuttaa suuresti nettiyhteyteen ja puhelimiensignaaleihin.

Herätimme syntymäpäiväsankarin, romanialaisen pojan tänään laulamalle hänelle hyvää syntymäpäivää laulun. Hänen maatoverinsa olivat askarrelleet hänelle vessapaperista ja ficuksen lehdistä kukkasen. Kaikki olivat normaalia aiemmin ylhäällä, sillä herätimme hänet kymmentä yli kahdeksan, ja monet heräävät normaalisti esim. kymmentä tai kahtakymmentä vaille yhdeksän. Juuri kun kaikilla ylhäällä olijoilla olisi ollut aikaa syödä kunnon aamupala, niin ei ollut mitään kunnollista syötävää. Ei leipää, ei pitaa, ei maitoa.. Minulla oli onneksi suomalaisia näkkileipiä, ja itse ostamaani maitoa, joten söin herkkunäkkileipiä ja muroja maidolla. Myös hyvänmakuiset murot olivat loppu, ja tuli mieleen ajat ensimmäisiltä viikoilta täältä, kun söimme vain vesimuroja aamiaiseksi. Nyt kukaan ei näyttänyt alistuvan siihen, tai rohjennut maistaa tätä makuyhdistelmää, vaan söivät muroja pelkälleen. Osalla oli onneksi jääkaapissa itse ostamiaan jugurtteja, joita nyt söivät murojen tai hunajan kanssa. Minullakin on kaksi jugurttia, jotka syön sitten hädän hetkellä, jossei kohta ala ruokaa kuulumaan.

Netti alkoi toimimaan aamusta, niin kuin varmaan varhaisimmat lukijat kerkesivät jo huomaamaan. Kaikki viettivät hetken internetin tarjoamissa puitteissa. Jopa minä, vaikka yleensä vastustan työajalla netin käyttöä. Tällä kertaa ajattelin eilistä ylityöskentelyä, jolla selitin kymmenen minuutin netissä oloni työajalla, jotta sain lisättyä aiemmin kirjoittamani blogitekstit blogiini ja wordiin kirjoittamani sähköpostit lähetettyä.

Työskentelin aamupäivän B5 tiedostojen kanssa, jonka jälkeen päätin alkaa tarkastaa jo läpikäytyjä tiedostoja, oliko niissä kaikki kunnossa. Löysin joitakin yhtäläisyyksiä, joita piti karsia ja nimetä uudelleen tiedostoja. Päätin myös selata muutaman kasvikirjan lävitse, ja löysin ainakin kymmenen lajia, jotka minulla oli ollut tunnistamattomana aiemmin. Tiedostojen korjaaminen ja uudelleen nimeäminen kestikin sitten koko loppupäivän. Mutta onneksi tein sen tässä välissä, enkä vasta lopuksi, sillä silloin minulla on vähemmän korjattavaa.

Töiden jälkeen kaikki komennettiin alas keittiöille. Minä olin juuri tajunnut, että olin kadottanut yhden tiedostoni jonnekin, tai että se oli jotenkin palautunut parinpäiväisen takaiseen tilaan, jossa tunnistamattomat kasvit olivat vielä tunnistamattomia, mutta jotka olin eilen tai toissapäivänä nimennyt uudelleen. En kerennyt jäädä selvittämään mysteeriä, vaan riensin viimeisenä keittiön eteen pihamaalle. Siellä olikin synttärijuhlat aluillaan, ja paljon vieraita ihmisiä, kakku pöydällä ja juomia pöydällä.

Kaikille leikattiin pala kakkua ja annettiin pieni huikka kuohuviiniä. Myöhemmin asetuimme istumaan ulkopöytien ääreen ja maistelimme sangriaa hedelmien kera. Koitin ottaa kaikista lähi yksittäiskuvia, mutta monet pakenivat kameraani. Syntymäpäivä sankari hävisi maatovereidensa kanssa Messachtissa pidettävään Ikarian itsenäisyysjuhlaan. Minä olin puolestani odottanut koko päivän, että pääsin tiskaamaan tämän illan kakkulautaset ja muut syntymäpäivätiskit. Kaikki vähän ihmettelivät kuinka välttämättä halusin itse tiskata kaikki yksin. Eivät vissiin tiedä kuinka rakastan siivousta ja tiskausta.

Sain kerrankin yksin rauhassa tiskattua, ilman että vieressä olisi ollut joku tiskaamiseen haluamaton henkilö paiskomassa astioita ja kiroilemassa kohtaloaan. Tällä kertaa sain kaikessa rauhassa olla niin organisoitu tiskauksen kanssa, mitä olin kaivannut koko viikon. Nyt kun oli vielä jonkun kahdenkymmenen henkilön tiskit, jotka sain tiskata aivan omalla tyylilläni alusta loppuun asti. Päivän rentoutushetki! Asettelin vielä kaikki tiskit järjestelmällisesti kaikki samanlaiset astiat samaan kohtaan, ja tiskauksen jälkeen olin vielä entistäkin energisempi jatkamaan mielipuuhaani kotiaskareiden parissa, että siivosin vielä koko keittiön ja vein roskat.

Muut näyttivät innolla valmistautuvan illanviettoon rannalle. Itse halusin olla valppaana huomenna kun lähtisimme opettelemaan skootterilla ajoa. Jäin tukikohdalle tekemään omiani ja nauttimaan hiljaisuudesta. Syntymäpäivien aikaan keittiössä oli pauhannut yksi CD täysillä alusta loppuun ja korvissani soi pitkään vielä sen päätyttyä.

Ennen viimeisten rannalle lähtijöiden lähtöä sain ranskanletit päähäni. Pyysin niistä mahdollisimman epäsiistit, ja Jonnamaiset, sillä yleensä olin saanut liian kammatut ja siistit letit päähäni, jotka eivät ollenkaan näyttäneet Jonnamaisilta jakauksineen ja kireyteneen.

Illalla ihmettelin kaikkia haavoja vartalossani. Isoimman koiran raapaisujälki näkyi vieläkin ojentajassani, tai no tossa kyynärpään tienoilla herkemmän ihonpuolella. Ainiin, saimme myös jännitystä elämäämme, kun pelkäsimme, että suurin koira parittelisi tyttärensä kanssa, jolla oli juuri alkanut ensimmäinen juoksuaika. Kaikki koirat olivat muuttaneet käytöstään viimeaikoina. Isoin koira oli tullut agresiivisemmaksi, pienin oli kovin kipeä, sillä on jotain vakavia hengitysvaikeuksia, ja suurempi pentu puolestaan kasvoi aikuiseksi ja ihmetteli kovasti muutostaan. Kissan masu puolestaan kasvaa päivä päivältä. En tosin itse pääse näkemään, selviytyykö tästä poikueesta kukaan hengissä, mutta toivotaan parasta.

Hihih, ja olenkohan kertonut meidän mukavasta keittiön asukista. Täällä elää söpö pikku hiiri, tuolla pakkasen takana. Sohvalla istuessani näen usein, kuinka se vipeltää pakkasen takaa telkkarin taakse seinälistojen vierustaa pitkin yhdessä hujauksessa, ja aivot kerkeävät vain havannoimaan, että joku vilahti silmäkulmassa. En ole tätä kyseistä söpöliiniä nähnyt lähemmin, mutta hänen entisen asuinkumppaninsa näin kun se oli joutunut häkkiin. Kuva liitteenä.

Illalla jäimme keittiöön kahdestaan puolalaisen tytön kanssa ison teekannun kera, ja juttelimme pitkään huomisesta retkestä ja muutenkin täällä olosta. Söimme iltapalaa ja rupattelun ja teenkannullisen jälkeen havahduimme, että kauan aikaa sitten laittamani kananmunat olivat kiehuneet vähintään yhtä kauan, mitä olimme juoneet teetä. Minun oli tarkoitus valmistaa jonkin näköistä kunnollista aamupalan tynkää itselleni jo nyt illalla, sillä emme saaneet taas iltaruokaa ollenkaan, ja koko päivän olemme eläneet vähillä ruuilla teen tuomin voimin. Toivottavasti kananmunat ovat vielä hyviä huomenna pitkän kiehumisen jälkeen.

Odottelimme koko illan, milloin netti alkaisi taas toimimaan. Puolalainen tyttö olisi halunnut jutella poikaystävänsä kanssa skypessä, ja minä puolestani päivystin puhelimen vieressä koko illan odottaen Matin kauan kaivattua puhelinsoittoa. Missä se Matti viipyy?