Keskiviikko16.7.2008
Juttelin eilen illalla Romanialaisten kanssa pitkään, ja tajusimme, että olemme lähdössä samana päivänä samalla lautalla pois tältä paratiisisaarelta, niin kuin minä tätä kutsun. Olin kokoajan luullut, että he lähtisivät kaksi myöhemmin kuin me, niin kuin he olivat kokoajan sanoneet, että toinen elokuuta, mutta heillä onkin lento silloin, ja he yöpyvät edellisen yön lentokentällä, ja ovat reissunpäällä melkein kaksi vuorokautta. Minulla on paljonnopeampi kotimatka, ja osittain lyhyempikin ,sillä heillä on heidän maan päässään lentoasemalta vielä seitsemänsataa kilometriä kotiin. Minulla puolestaan kaikki käy niin sutjakasti, kun bussi lentoasemalta kulkee melkein kotiovelleni.

Noh, tähän päivään. Söin näkkileipää aamiaiseksi, ja pitaleipää hunajalla. Join pitkästä aikaa teetä maidon kanssa. Se oli kovin herkullista, tuli ihan skotlanti mieleen! Aamupäivän kirjoitin raporrtini kuvausta jokialueista loppuun, jonka jälkeen siirryin kösittelemään alueen karttoja. Niin kuin olen jo aiemminkirjoittanut, niinolin jo työstänyt niitä aikasemmin,mutta nyt huomasin suurenvirheen pisimmänjoen kohdalla. Sen kartan osion värit olivat totaalisen erilaiset muihin jokiin, ja jouduin piirtämään jokiosuudet ja ottamaan vanhat sektionit pois ensin fotarilla vanhimmasta karttaversiosta, joka minulla oli, sillä alkuperäistä karttaa ei ollut missään kenelläkään ollut enää pariin kuukauteen. Käsittelin myös kaikki kolme jokea samaan karttaan ja tein niistä mustavalkoiset versiot myös printattavaa raporttia varten. Myöhemmin työstin vielä mustavalkoisista kartoista selkeämmät minun tutkimukseni ja intressejäni varten.

Minulla ei olut iltapäivästä ollenkaan aikaa työstää tiedostojani. Kartat veivät osan iltapäivästäni, ja tein myös iltapäivällä pidettävän powerpoint esityksen valmiiksi alusta loppuun. Lisäksi olin auttamassa Miaa fotarin käytössä vähänväliä tai etsimässä minulta pyydettäviä tiedostoja joitain muita projekteja varten.

Päiväruoka-aikaan tuli taas valituksia. Edellisellä kerralla oltiin valitettu, kun tomaattikeittoon oli käytetty oikeita tomaatteja liikaa tomaattisoseen sijasta. ja tänään valitettiin, kun käytettiin kolme tomaattisosepurkkia yhden sijasta ruokkimaan kaksitoista ihmistä. Miten joku voi edes kuvitella, että puolenlitran tomaattisose riittää kastikkeeksi kahdelletoista ihmiselle!? Nälkää täällä taas nähtävästi pitäis nähdä, niin kuin ekana kuukautena täällä.

Iltapäivä neljältä aloitimme esityksien pidot. Ne kestivät ilta seitsemään, eli tehtiin taas tunti ylitöitä, niin kuin joka muukin päivä kun on esitykset. Tällä kertaa kuultiin ainakin puolituntia kaikki siitä, kuinka haastatteluissa ei pitäisi kirjoittaa täydellisiä lauseita, vaan muistiinpanoja kreikkalaisen työntekijän täydellisestä englannistuksesta, mitä kreikkalainen mehiläiskasvattaja on esimerkiksi sanonut. Joka oli aivan pöhkö idea kaikkien mielestä, sillä kukaan ei voi kääntää sanasta sanaan jotain, mitä toinen on sanonut ja muistaa sen täydellisenä vielä kymmenen minuutin puheen jälkeen kun haastateltava lopettaa viimein pitkän vastauksensa.

Tai sitten puolestaan jäimme kaikki pohtimaan pitkäksi aikaa, pitäisikö kompostiprojektin metologiaa muuttaa kesken tutkimuksen, vaikkei sille ole aikaa, ja puntaroimme eri vaihtoehtoja, pitäisikö esimerkiksi biohajoavienpussien sisälle laittaa komposti ainesta, vai ei, tai mihin päivän aikaan kompostin lämpötila pitäisi mitata päivittäin. En kerro tätä sillä, etteikö olisi hyvä kun pohdimme näitä kaikki yhdessä, mutta suurimalla osalla näytti menevän hermo ylityötunteihin ja siihen, että kaikki jouduimme odottamaan, kun pomot puhuivat henkilökohtaisesti erikseen kaikkien omista projekteista pitkään. Varsinkin niiden kohdalla, jotka eivät olleet kertoneet tarpeeksi mitä olivat oikein puuhanneet viikon aikana. Minua ei piinattu millään lisäkysymyksillä, sillä tiedetään jo kuinka minun viikkoni hurahtavat tiedostojani työstäessä.

Itse seurasin mielenkiinnolla, kuinka muiden projekteja puitiin kaikki yhdessä, sillä kaikki täällä meneillään olevat projektit ovat mielenkiintoisia. Itseäni myös harmitti jo liiannopeasti hurahtaneesta päivästä menetetty tunti, jonka olisin aivan hyvin voinut käyttää omien töideni tekemiseen, sillä minulla on vielä iso kasa jokiosuuksia käsittelemättä, huoh..

Illalla odottelimme kuumeisesti iltaruuan saapumista. Emme taas olleet varmoja saisimmeko ruokaa olenkaan vai emmekö. Viimeaikoina olemme jääneet monta kertaa ilman. Iltaruoka tuli kuitenkin ajallaan, ja koko jätti kattilallinen kasviskeittoa meni yhdessä hujauksessa. Itse asiassa keittiössä vallitsi kaaos tänään. Niin kuin olen kertonut aiemmin, niin tyhjennän yleensä puhtaat astiat kuivaustelineestä paikoilleen vähintään aamuisin, aamuisen keittiönsiivous rutiinini yhteydessä, ja yleensä myös pitkin päivää, aina kun kuljen ohitse. Tänään kuitenkin, vaikka olin tyhjentänyt kokonaan kaikki edellisenpäivän astiat pois aamulla, mutta en ollut tehnyt sitä pitkin päivää, niin nyt illalla koko kuivausteline/kuivaustelineet olivat kukkuroillaan täynnä aamun, päivällisen ja nyt vielä illallisenkin tiskejä. Miksei kukaan muu tajua tyhjentää sitä kuivista astioista pois ennekuin koittaa änkeä kahdentoista ihmisen ruokailuastiat kahdelta ruokailulta ja vielä kattilat siihen päälle. Ihan pöhköä! Kuinka kaaos jatkuukaan meidän lähdettyä, kun ei enää ole henkilöitä tekemässä askareita vaikkei ne lukisikaan tehtävälistassa.

Eilen tänne tuli yksi englantilainen tyttö Farosista, sellainen, joka oli ollut täällä jo joskus reilu kuukausi sitten yhden viikon. Hän tuli tänne tekemään internetillä tutkimusta, mutta täälläpäin kun tuo netti ei taas ole toiminut melkein vuorokauteen, niinhän päätyi katselemaan elokuvia keittiössä koko päiväksi.

Tänään tuuli aivan valtavasti. Koko aamun oli ensin kovin synkkää ja kylmää, yö oli ollut todella hiostava, ja kaikki odotimme jo innolla oikeaa ukonilmaa. Sitä ei kuitenkaan ilmestynyt, ainakaan vielä. Mutta esitysten aikana tuuli niin, että roskikset lentelivät nurin ja ikkunat ja ovet paiskautuivat kiinni ja auki kokoajan. Myös ilma oli täynnä tuulessa pyöriviä hiekanjyväsiä, ja ulkona pitikin kävellä silmät kiinni, ettei saanut mitään tikkuja silmiinsä. Aamupäivällä puolestaan laakso oli aivan pilvien peitossa. Sellainen yksinäiset vuoret vaikutelma tuli taas mielen, kun oli synkkää, hämärää, ja vuoret näkyi vain himmeästi ohuen pilviverhon lävitse. Jännää.