Tiistai 8.7.2008

Olin aivan toivoton tiedostojeni kanssa. Olin aivan varma, etten millään saisi kaikkea valmiiksi ajoissa. Joka puolelta löytyi lisää ja lisää työtehtäviä. Vieressä istuva apurini auttoi siltä osalta minkä kerkesi, ja mitä minä kehtasin hänelle töitä antaa. En raaskinut kuitenkaan kokoajan tyrkyttää raskaita töitäni hänelle, mutta toisaalta ne työt mitä annoin hänelle, olivat minulle todella suuri apu, sillä ne vaativat kovasti toistettavia ranneliikkeitä. Hänellä oli kuitenkin myös muita projekteja alla, eikä siinäkään mielessä voinut olla kokoajan auttamassa minua.

Olin hakenut ranteideni alle tyynyn, joka saattoi auttaa ongelmiani, en enää pitänyt myöskään sitä tukisidettä ranteissani. Minua oltiin kehotettu menemään lääkäriin tai apteekkiin näyttämään ranteitani, mutta tiedättehän kuinka aina vitkuttelen lääkäriin menoa äärimmäisiä hätätilanteita varten. Nyt kuitenkin muut olivat sumplineet, että lähden samaa matkaa, kun tiistainen kauppareissukin tehtäisiin, ja pakkohan se oli mennä. Lähdimme juuri ennen ruokailua, olin vähän tuohtunut, että miksi juuri ennen, kun minulla oli karmiva nälkä, ja tiesin, että tässä menisi ikuisuus. Menin kuitenkin nätisti käsiin hajoavan auton kyytiin ja matkasin kuoppaisia teitä pitkin apteekkiin kreikkalaisen työntekijän kyydissä. Hän kysyi apteekin edessä, että halusinko apteekkiin vai lääkäriin, ja vastasin, etten halunnut alun perin kumpaakaan, minut vain käskettiin istumaan autoon. Hän sitten päätti viedä minut apteekkiin, täälläpäin kuitenkin apteekkarit ovat kaikki tietäviä kun aina ei ole lääkärimahdollisuutta. Jos ei ota huomioon apteekkarien apulaisia, jotka jatkaa netissä surffailua, vaikka tulisi asiakkaista sisään.

Nyt paikalla oli kuitenkin onneksi oikea apteekkari, ja hän katsoi rannettani ja tunnusteli vikaa etsien. Hän puhui jostain syndroomasta ja sanoi, ettei ole kuitenkaan viisasta alkaa syödä mitään pillereitä, vaan antoi jotain reumatismi geeliä, jota hierotaan käteen kolmesti päivässä.

Istuin autonkyydissä vielä ikuisuuden. ensin menimme yhteen varastohalliin, jossa varastoitiin ja myytin kaikkea rautakaupasta terveystuotteisiin. Sieltä haimme yhden letkunpätkän kaasua varten. seuraavaksi menimme postiin, jonka jälkeen oli vielä yksi pysähdys ennen varsinaista kauppareissua. Kaupassa en voinut auttaa tavaroiden kanniskelussa ja pyörin vain jaloissa. kotimatkalla pidin kuitenkin kananmunia pystyssä, ettei ne meni rikki kuoppaisilla teillä.

Muut olivat onneksi vielä syömässä, ja minulle oli jätetty tarpeeksi ruokaa. Oli pastaa tomaattikastikkeessa. Jäin syömään sisälle keittiönpöydän ääreen, ja koitin temppuilla lautanen sylissäni, kun pöytä oli liian kaukana ja tuskallisen ranneväännön takana, saaden taas ruokaa paidalleni. Ennen töidenloppua päätin alkaa vähän valmistautumana loppuraportinkirjoittamista varten. Kaivelin ohjeita kuinka se rakentuu ja kävin lainaamassa toimiston puolenkirjastosta yhden täällä tehdyn esimerkki tutkimuksen kaloista.

Töiden jälkeen lähdimme porukalla rannalle. Taisimme saada kyydin jo alkumatkasta, eikun eipäs saatukkaan, kun ylipuolesta välistä. No kuitenkin.. Olimme jakaantuneet taas osiin, että saadaan helpommin kyyti. Meidän porukka ei löytänyt toista porukkaa rannalta, ja jäimme kolmisteen uimaan siihen kohtaa rantaa, jossa yleensä ollaan oltu. Ei ollut onneksi isoja aaltoja, että pystyi uimaan oikeita uimavetoja ilman suolaisia aallonharjanteita suussa. Kun olimme vaihtaneet kuivaa päälle ja lähtemässä pois rannalta, näimme toiset loikoilemassa toisessa kohtaa rantaa, ja lupasimme nähdä heidät myöhemmin Kristosissa. Jatkoimme matkaa Armenistikseen kreikkalaisen miehen kyydissä, joka työskenteli Ruotsissa. Olin juuri muutama viikko sitten ajatellut, että olisi hassua törmätä täällä tilanteeseen, jossa pääsisi puhumaan ruotsia, ja nyt sellainen koitti. EI hän paljoa ite osannut, mutta sellasia perus seiskaluokan lauseita voitiin vaihtaa.

Kävimme ostamassa jäätelöt Armenistiksesta, ja moikkaamassa organisaation kahta entistä työtekijää, jotka nyt työskentelivät yrityksessä, joka järjestää ohjattuja vaelluskiertoja saaren ympäri tai vaikka jonka kautta voi ostaa lauttaliput toisille saarille. Tai ainakin toinen heitä työskentelee, en tiedä jos tämä toinen muuten vain aina pyörii siellä nurkilla. Saimme muutaman eri kyydin ylös Kristosiin, jossa piti alkaa kohtapuoliin konsertti, jossa näkisimme vielä uudelleen äsken tapaamamme entiset työntekijät.

Näimme muut Kristosin keskustassa, ja päätimme mennä yhdessä syömään. Menimme tavernaa, jossa itse en ainakaan ennen ollut käynyt. Siitä oltiin kuulemma aiemmin saatu vatsatautia. Tilasin pastaa, sillä pitasulakeja ei ollut. Tukikohdalta tuli muutama tyttö lisää, sillä meille ei oltu taas kokattu mitään iltaruokaa. Systeemi näyttää luuistuvan.

Monet halusivat lähteä vielä kaljalle läheiseen kuppilaan, ja minä jäin uimaopettajani kanssa kuuntelemaan koripallokentällä pidettävää konserttia hetkeksi. En ollut ihan varma, että laulettiinko siinä kreikaksi vai turkiksi vai millä kielellä, kun laulut olivat ainakin pitkin Eurooppaa. Se oli joku maita yhdistävä konsertti, jossa tosin oli vain yksi laulaja, joka kuulosti ainakin vaihtavan laulukieltään. Näimme tosiaan vielä ne työntekijät uudelleen, ja uimaopettajani sanoi heille viimeiset hyvästinsä, sillä tänään oli hänen viimeinen iltansa. Huomenna hän lähtisi pois, mutta iltapäivällä.

Oli jo aika myöhä, varmaan puoliyötä, kun pääsimme tukikohdalle, saimme kyllä nopeasti kyydin Kristosista Kastanjesiin yhdeltä hotellinpitäjältä, joka kertoi, että hänen luonaan on asunut yhteensä seitsemän suomalaista, jotka ovat työskennelleet samalle organisaatiolle kuin minäkin. Meidän oli tarkoitus lähteä vielä viimeiselle kävelylle yhden läheisen luostarin luo, joka on tässä aivan lähellä. Aivan aluksi suunnittelimme, että olisimme kävelleet yhden mukavan haasteellista kiipeilyä vaativan jokiosuuden, mutta sitä ei ollut järkevää tehdä pimeällä. Niinpä tyydyimme juomaan kaakaota keittiössä ja syömään päivällä ostettuja mansikkakeksejä. Kaivoin myös pakkasesta sinne piilottamani suklaalevyn. kun olin huomannut, että jos pidin sitä jääkaapissa, niin joku aina söi sen, ja huoneen lämmössä en voinut pitää, kun se olisi aivan mössönä.