Punkkeja talvellakin!

Ticks even at winter!

Kerta asutaan alueella jossa on kesäisin paljon punkkeja, ei niiden löytyminen omasta nahasta saatikaan koirien karvojen seasta ole mikään yllätys.

Mutta löysin viimeviikolla koiraa silitellessä keskellä talvea ison punkin!
Haluan tässä lyhyesti kertoa muille mitä tiedän punkeista, jos se jotakin vaikka auttaisi sellaisen ongelman tullessa.

Tältä punkki näyttää; This is how a tick looks like (one type):
Kuvassa hyvin syönyt punkki. Pitkät karvat kuuluvat koiralle. Punkki on juuri poistettu koiran nahasta punkkipinseteillä ja on matkalla tuhottavaksi.

Itseeni minuun on Sloveniassa tietääkseni tarrautunut kolme punkkia. Punkkien kiinnittyminen ihoon kun ei voi tuntea, niin ei voi tietää varmaksi vaikka olisi useammankin kerran punkki kyytiläisenä ollut, ja nautittuaan aterian irrottautunut ja häipynyt rikospaikalta. Punkit tuntuvat pitävän pehmeästä ihosta ja etsiytyvätkin juuri kroppamme herkimpiin paikkoihin. Itseltäni on punkki löytynyt niskakarvoista, kainalosta ja polven alta. Koirista kannattaa etsiä punkkeja varsinkin kaulan seudulta, mutta tietenkin käydä läpi koko pörrökasa.

Paras tapa pusikoissa seikkailujen jälkeen (niitä voi myös saada takapihalta tai mettästä, ei aina tarkoita että oltaisiin oltu muurahaisia tiirailemassa ja multaa syömässä jos punkkeja löytyy) onkin tarkastaa punkkejen varalta pareittain heti reissun päätteeksi tai jo mahdollisesti mettäreissun aikana.

Tarkastus tehdään katsomalla koko kroppa lävitse päästä varpaisiin alastomalta iholta ja tutkien myös päänahka. Jos ei ole kumppania, käy käsin koko kroppasi lävitse katsoen ja tunnustelemalla ihoa ja käytä myös tarvittaessa peiliä apuna. Punkit yleensä tuntee juuri huomaamattaan kun on vaikka haperoimassa hiuksiaan tai muuten vaan koskettamalla ihoaan.

Jos punkkeja löytyy; If you find a tick..
Jos punkkeja löytyy itsestäsi tai toveristasi, tai kotieläimistäsi ja olette olleet yhdessä rämpimässä jossakin, tarkasta heti myös myös muut metsällä olijat, sillä on hyvinkin todennäköistä että muihinkin on tarttunut punkki.

Punkki poistetaan iholta siihen tarkoitetuilla punkkipinseteillä. Kuva yllä. Mutta jos punkkipinsettejä ei ole, punkin voi myös poistaa sormin tai improvisoiduin apuvälinein. Pääasia on, että punkki irroitetaan mahdollisimman nopeasti. Punkkia ei saa litistää kun se koitetaan irroittaa. Punkin irroitustekniikka käsittää kääntämistä samalla kun sitä vähitellen vedetään varovasti ulos. Punkkia on käännettävä, sillä punkin kärsä on kuin ruuvi. Jos punkin vain vetää sen kärsä voi katketa ja jaadä ihoon, ja sitä on aika hankala kaivella sieltä jälkikäteen juurikin tämän ruuvimaisen kärsän takia. Punkin poiston tarkoituksena on punkkien kantamien tautien saamisen todennäköisyyden pienentäminen. Kaikki punkit eivät kuitenkaan kanna tauteja, mutta osa voi levittää esim. borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta!

Kun punkki on irroitettu, ihon alue josta punkki irroitettiin on syytä desinfioida. Punkki tuhotaan vaikka polttamalla tai joskus ollaan myös liiskattu punkit, kun ei ole ollut polttovälineitä mukana. Ja punkki hävitetään paikkaan, josta siitä ei koidu jatkoharmeja muille.

Pese kädet huolella punkin irroituksen jälkeen!

Punkkitartunnan jälkeen aluetta, josta punkki irroitettiin täytyy seurata jonkin aikaa (päiviä, viikkoja..) Ei tarkoita, että valvot seuraavan yön sitä tuijottaessa.. sillä jos alueelle syntyy rengasmainen muodostelma, se tarkoittaa, että olet saanut punkin kantaman taudin. Silloin täytyy heti kiiruhtaa lääkäriin ja saada tarvittavaa hoitoa, luultavasti antibiootti kuuri. Muutenkin jos muistat että punkin pureman jälkeen sinulle aiheutuu epämääräisiä oireita; kuumetta, huimausta..muista että syynä voi olla juurikin tämä punkin purema, jos satut menemään lääkäriin epämääräisten oireiden takia. Oireet kun eivät välttämättä esiinny heti punkintartunnan jälkeen, vaan siinä voi kestää aikansa ennenkuin ensimmäisiä oireita ilmaantuu, jos ilmaantuu. Kun on myös tauteja ilman varoittavia oireita.

Ennaltaehkäisy; Prevention
Jos ei voi välttää menemästä alueille jossa punkkeja piilee, niin on syytä ottaa huomioon seuraavaa:

• Pukeutuminen: Pukeudu vaaleisiim vaatteisiin, joista punkit on helpompi huomata. Koita pukeutua niin, että punkit eivät pääse vapaasti ainakaan kiinnittymään heti ihoosi ruohonjuuri tasolta. Eli esim pitkässä heinikossa pidä pitkiä housuja ja mahdollisesti myös kevyttä pitkähihaista paitaa. Housun lahkeet voi laittaa vielä sukan sisään. Punkit kun osaavat kävellä, ne pääsevät vaikka nilkan kohdalta ihollesi, siitä ne kapuavat ylöspäin ennekuin löytävät sopivan pehmeän palan nivusistasi, jonne sitten kiinnittyvät veriaterialle. Punkit ovat kiinnittymisvaiheessa erittäin pieniä, ja ne on hankala nähdä, saatikaan tuntea kuten aiemmin kerroin, mutta vasta kun punkki on alkanut lounastaa, sen koko kasvaa ja sen voi nähdä, mutta edelleenkin ei voi tuntea, kuin vain vahingossa. Ravistele vaatteesi retken päätteeksi ja tarkasta koko kroppa paritarkastuksena!
  
• punkkirokote: Ne ketkä asuvat punkkialueella ja touhuavat ulkona, voivat halutessaan hankkia punkkirokotteen, jos katsoo sen tarpeelliseksi. Sen takia, että Suomesta tekee punkittomalta alueelta lomamatkan punkkialueelle ei ole syy hankkia rokotetta, silloin suositellaan vaan extra varovaisuutta. Täällä Sloveniassa esimerkiksi kaikille biologian yliopisto-opiskelijoille on tarjolla punkkirokoite, sillä heidän uskotaan rämpivän sen verran pusikoissa, että punkkitartunta on aika todennäköistä.
• Punkkisuihkeet: Nämä on enimmäkseen tarkoitettu koirille, mutta voit myös suihkuttaa pitkien housujesi lahkeisiin. Suihkeita saa apteekista.
  

Itävallassa laskettelemassa - Skiing in Austria

Eräänä iltapäivänä sain tiedon, että olemme lähdössä laskettelemaan pitkäksi viikonlopuksi Itävaltaan. Aluksi minua huoletti kuinka saan yhdistettyä kokeisiin lukemisen ja laskettelun, mutta kuka nyt laskettelisi koko päivää?

Pakkasimme autoon kolme paria suksia ja kävimme ostamassa kymmenen päivän tarran Itävallan moottoriteille. Sitten suuntasimme kohti Salzburgia, kuitenkaan sinne asti ajamatta.








Google 2011: maps.google.com

Tauplitz
Ensimmäinen laskettelu paikka oli Tauplitz, Itävallan Styriassa. Matka sinne oli aika pitkä ja jäimme jopa jumiin yhteen liikenneruuhkaan maantiellä kun kaikki muutkin näyttivät menevän laskettelemaan samana päivänä. Onneksi monet suuntasivat suurempiin laskettelukeksuksiin ja me saimme jatkaa matkaamme hiljaisilla pikkutiellä saapuen laaksoon, jonka reunoilla avartui laskettelukeskus, Tauplitz.
Laskettelimme aikamme ja sain tutustua "uusiin" suksiini. Välillä laskettiin yhdessä, toisinaan erikseen. Ollaan kuitenkin ihan eri kategorioissa tässä lajissa. Jernej halusi näyttää minulle näkymät vuorenrinteen toiselle puolella josta näki alas laaksoon, missä ei ollut paljoakaan infastruktuuria ja jossa oli jopa yksi järvi. Päädytiin laskemaan vuoren rinteelle koskemattomassa lumessa ja kurkattiin reunaman toiselle puolelle. Tuuli. Sain pistävää jäälunta kasvoilleni kun tuulipyörre tempaisi lumikerroksen ylimmät kiteet ilmaan.
Myöhemmin samana päivänä ajoimme majapaikkaamme, joka sijaitsi Sankt Veit im Pongaussa keskeisellä sijainnilla meidän muihin laskettelupaikkoihin nähden. Majoituimme kylän reunamalle ekologiseen maalaisvierastaloon. Meillä oli oma huone, suihku ja vessa sekä aamuisin iso aamiainen joka perustui paljolti tilan lehmien maidontuotantoon.

Saalbach-Hinterglemm-Leongang
Seuraavana aamuna raskaan aamiaisen jälkeen seitsemältä lähdimme laskettelemaan Saalbachiin, joka kuuluu Salzburgin alueeseen. Ajomatka ja valmistelut kestivät ainakin tunnin, joten kerettiin sulatella isoa aamiaista eikä nälkäkään tullut nopeasti. Evästä oltiin pakattu jo kotoota asti, ettei tarvitsisi ostella kalliita ruokia Itävallasta. Käytiin kuitenkin kerran päivässä teellä laskettelukeskusten vuoristomökeissä, jotta saatiin jotain lämmintä keskelläkin päivää.
Meillä oli koko viikonlopun hyvät säät. Jopa plussan puolella. Tämä tosin ei tarkoita sitä että lumi laskettelurinteissä olisi mitenkään hyvä, paremminkin epäsuotuisa. Ensin aamuisin lumi oli jäässä ja täynnä aaltoilevia jälkiä kun koneet olivat tasoittaneet tykkilumen. Iltapäivisin puolestaan aurinko sulatti tämän lumen, jossa oli kyllä helmpompi laskea, sillä se oli paljon pehmeämpää, mutta samalla siitä tuli vaarallisempaa kun lumikinoksia muodostui riippuen laskettelijoiden kurvien suuruudesta. Eli ensin aamulla laskettelu kolisteli hampaita ja iltapäivällä puolestaan silmien piti olla tarkkana, että osasi kurvat oikeissa kohdissa, eikä lumikinoksen lävitse, jolloin jäisi jumiin ja kaatuisi.
Aina välillä Jernej vei minut kokeilemaan miltä puhtaalla lumella laskeminen tuntui. Välillä jäin jumiin, toisinaan väistelin pikku mäntyjä haarat levällään.

Itävallassa minua aina suututtaa kuinka he pitävät huolta metsistään. Tai siis kun että he eivät pidä. Ymmärrän että Suomessa voi tehdä avohakkuita, ilman että siitä syntyy katastrofia, vaikka Suomessakin toivoisin metsien hoidon olevan enmmän harvennustyötä läiskikkäiden maa-alueiden sijaan. Itävällassa laskettelukeskukset raivaavat lisää rinteitä laskettelukäyttöön jättäen käytännössä yhtäkään puuta sitomaan maaperää. Tämä aiheuttaa välillä vakaviakin seurauksia kun eroosio ja maanvyöryt, sekä talvella lumivyöryjen määrä lisääntyy huomattavasti verrattuna luonnolliseen metsään, joka kasvaa jyrkissä rinteissä. Eikö Itävallalla ole jo tarpeeksi laskettelurinteitä? Oli hankalaa löytää kuvaa paikasta jossa ei olisi tehty avohakkuita, mutta allavasta kuvasta saatte jonkin näköistö ideaa heidän ongelmistaan.

Toisaalta on mukavaa, että Itävaltalaiset sitovat puuta moneksi vuodeksi käyttöen sitä rakennuksissaan. Huomattavan suuri osa taloista on rakennettu osittain puusta ja puukäsityö kulttuuri näyttää olevan vieläkin voimissaan. Erityistä huomiota kiinnitin, kuinka sahat ja puuvarastot on tehty puusta ja kuinka ne näyttävät kohtuullisen mukavilta.

Zell am See - Kaprun - Kitzsteinhorn glacier
Olimme vieneet edellisenä iltana laskettelu suksemme huoltoon läheiseen urheiluliikkeeseen, josta haimme ne aamulla ennen rinteeseen menoa. Tänään yhdistimme kaksi laskettelukeskusta. Molemmat olivat niin isoja, että kerettiin vain kerran laskemaan kaikki mäet alas jos sitäkään. Ensimmäisestä laskettelukeskuksesta menimme toiseen bussilla. Tämän jälkimmäinen Kaprun sijaitsi itseasiassa jäätiköllä, Kitzsteinhorn nimeltään. Oli ensimmäinen jäätikkö, jolla ikinä olen lasketellut, laskenuthan olen jo Islannissa jäätiköllä, mutta ilman suksia.
Lumi tuntui aika erilaiselta jäätiköllä verrattuna lumitykkilumeen. Sillä oli paljon helpompi lasketella, sillä lumi oli aitoa, eikä se hetkessä sula, vaikka aurinkoista siellä ylhäälläkin on. Jäätikkö sijaitsee yli 3000 metriä merenpinnan yläpuolella, joten siellä voi lasketella myös kesäisin. Samalla jäätikkö toimi korkeimpana kohtana maailmassa jossa olen tähän asti käynyt. Toisaalta saavutushan se ei ole mikään, sillä menimme ylös hiihtohisseillä, ainakin viidellä. Yksi hissi ei riittäisi menemään huipulle asti.
Kuva Jernej Burkeljca

Tämä laskettelu keskus tarjosi monta vaihtoehto ofroad kokeiluun. Paikalla oli merkittyjä freeride reittejä x, johin sai mennä omalla vastulla. Ennekuin lähti laskemaan rinteitä x, piti lukea turvallisuus säännöt jossa kerrattiin, ettei saa mennä yksin laskemaan, ja että pitää jättää turvaväli ja aina sopia etukäteen tapaamispaikka, nyt muutama mainitakseni. Laskimme kahdesti korkeimman huipun välittömässä läheisyydessä olevan reitin x1 "Ice age". Rinne oli aluksi aika jyrkkä, eikä siitä ollut monikaan laskenut. Molemmat jäimme kerran jumiin hankeen, sillä ylin lumikerros petti allamme ja humahdimme alempaan pehmeään lumeen jääden sinne oikomaan suksiamme.Toinen reitti jota laskimme oli x2 "Westside story". Se on luokiteltu vaikeaksi, luultavasti koska matkan varrella on muutama aika kapea paikka jossa joutuu tekemään paljon pieniä käännöksiä.
Kolme kuvaa: Jernej Burkeljca

Kävimme vielä sinäkin päivänä teellä ja tutustumassa lumilinnaan, joka oli rakennettu jäätikön juurelle. Lumilinnan sisään oli ajettu Volvo, ja siellä oli vaikka mitä tekniikkaa ja auton suunnittelu screeniä.
Zauchensee
Viimeinen Itävällan reissun laskettelukeskus oli avoinna vielä siinäkin vaiheessa kun starttasimme auton majapaikalta. Jernej olisi halunnut mennä yhteen suureen laskettelukeskukseen, mutta kerta ei ollut satanut yhtään uutta lunta, hän ei nähnyt pointtia että menisimme niin kivaan paikkaan ilman luonnollista pelikenttää. Päädyimme siten yhteen pienempään laskettelukeskukseen, joka oli meidän kotimatkan varrella; Zauhenseehen.
Loppujen lopuksi se ei edes ollut pieni paikka, ja kerkesimme nauttia siitä ajasta jonka satsasimme sen päivän lasketteluun.

Jos jollekin jäi epäselväksi, niin me lasketellaan kypärät päässä ja kilpparit selässä.

Kotimatkalla nähtiin viimein yksi kauniskin vuori, joka ei oltu pilattu laskettelukeskuksilla (ainakaan niin että sitä näkisi)

Kneža stream and the gorges

Kneža virta ja kanjonit sekä lukuisat vesiputoukset

Kotimatkalla Italian laskettelu reissulta, pysähdyimme Slovenian luode kolkassa harvoin ihmisten vierailemassa jokilaaksossa ja pääsimme ihailemaan joen muodostamia rotkoja. Paikka sijaitsi lähellä Knežan kylää ja Tolminin kaupunkia.

Pikku hiekkatie oli täynnä reilun nyrkin kokoisia kiven murikoita, joskus isompiakin, joita piti väistellä kokoajan autolla ajaessa. Nämä kivenmurikat olivat päätyneet tielle jokilaaksoa ympäröivistä vuorista, jotka kuluivat todella nopeaan. Vuoret olivat muodostuneet sivuttaisista kivikerroksista, jotka altistuvat eroosiolle helpommin kuin yhtenäisemmät kivilajit. Uskon, että kyläläiset välillä poistavat näitä kiviä tieltä, mutta uusia kiviä putoilee jatkuvasti alas. Kaikilla ei kuitenkaan varmaan ole maastureita, vaikka asuvatkin niin kaukana kaikesta muusta.

Mietittiin, että nämä syrjäiset kylät ovat varmaan aikoinaan eläneet metsänhakkuulla ja tukinuitolla, muuta syytä emme keksineet miksi siellä edes olisi asutusta. Viljelläkkään siellä ei voi, sillä tasaista maata ei löydy kuin tilkku joka kymmenes neliökilometri.


Joki on kuluttanut vuosieen mittaan kaksi rotkoa; Velike Luti ja Male Luti. Näimme aluksi pienemmän rotkon, sillä saavuimme jokilaaksoon Kneža virran ja Bača joen liittymäkohdassa. Rotko ei ollut paljon muuta kuin isoja kiven murikoita joessa, mutta isompi rotko, melkein kanjoni oli ylempänä virtaa ja se oli kolmekymmentä metriä syvä ja erittäin kapea. Vinot kivet olivat esillä kaikkialla mihin menimmekin.

Jatkoimme vielä matkaa ylemmäs virtaa, ja näimme monta pientä vesiputousta sekä vanhoja siltoja ehkä rooman ajoista jäljellä. Teimme vielä pienen kävelykiipeilyretken yhden vesiputouksen alajuoksulta sen juurelle jonne päästyämme näimme vielä kaksi muutakin vesiputousta.

Lumiretkellä - uphill skiing - Sorica

Kävimme tammikuun lopulla vuoristoisella lumiretkellä Soriška planinalla. Emme halunneet mennä laskettelemaan koko päiväksi, sillä lupasimme olla kotona lounasaikaan. Niimpä päätimme suunnata vuorille tuttuun tapaan, mutta tällä kertaa Jernejllä oli mukanaan ylämäki hiihtoon soveltuvat välineet - karvat suksien alle, ja oikeanlaiset siteet joilla pystyy kävelemään ylämäkeen. Itselläni ei ollut moisia, enkä vielä olisikaan valmis laskemaan niitä mäkiä, joilla niillä suksillä pääse ylös, niimpä itselläni oli lähinnä talvivuoristokengät, sauvat ja lumisuojat nilkoissa.

Ajoimme pikkuteitä pitkin yhden laskettelurinteen lähettelyville, sillä Jernej halusi kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja tarkistaa jotakin maastotietoja, joita hän tarvitsee väitöskirjaansa. paikka oli Sorica. Olimme käyneet siellä muutama vuosi sitten laskettelemassa ja kesällä kävelemässä, joten paikka oli tuttu.

Lähdimme kävelemään ylös rinnettä laskettelukeskuksen lähettyvillä harvakasvuisessa metsässä. Näimme kuin vuoristopelastajat valmistautuivat harjoittelemaan lumivyöry operaatiota varten koiriensa ja keppiensä kanssa.
Meitä vastaan tuli muutama jalan, muutoin seurasimme muiden ylämäki hiihtajien jälkiä aina vuorenhuipulle asti.
Sillä molemmilla oli eri kulkuvälineet, sovittiin että tullaan molemmat omaa reittiä alas, Jernej suksineen ja minä kenkineni, sillä mäkeä laskemalla kestää kaksi minuuttia kun taas kävellen puolesta tunnista tuntiin. Haistelimme raikasta vuoristoilmaa hetken huipulla, enenkuin Jernej lähti siitä kiitämään alaspäin. Seisoin itse siiinä vaiheessa toisella pikku huipulla, sillä ylähäälä oli tuulista ja jäistä eli liukasta, en voinut mennä samalle huipun nyppylälle, mihin Jernej pääsi välineineen. Hetken sydän jyskytti kun en nähnyt minnä hän päätyi toiselle puolelle vuorta. Tapasimme kuitenkin vielä kymmeneminuutin päästä alempana jossa Jernej katseli vuoren toiselle puolelle alas laaksoon.
Jernej meni vielä yhden huipun kautta ylös ennenkuin aloitti matkansa alas. Siinä vaiheessa itse seurasin samoja polkuja joita tultiin ylöskin. Kerrottiin molemmat toisillemme tarkasti mitä kautta mennään alaspäin ja milloin oletetaan olevan alhaalla auton luona. Mollemmilla oli autonavaimet. Tämä siksi, että tietää olla huolissaan jos toinen ei palaa odotettuun aikaan. Muistakaa aina kertoa jollekin mihin olette menossa, ja milloin luulette olevanne takaisin! reitti, mitä Jernej meni suksineen oli sama mitä joskus kesällä kävelimme, joten tiesin aika tarkkaan hänen reittinsä, samoin kun hän minun. Sinä päivänä ei ollut lumivyöryn vaaraa. Voit myös katsoa meidän kesäversion samasta paikasta: July 2009 Hidden treasure.
Minä olin itseasiassa viisi minuuuttia ennen Jernejtä autonluona. Kerkesin jo toivoa, että hänellä menisi puoli tuntia enemmän, jotta voisin mennä vuoristokahvilaan lukemaan kokeisiin, mutta samalla kun avasin takakontin hän soitti olevansa alhaalla kahdessa minuutissa.

Söimme päivälliseksi risottoa.