Torstai 26.6.2008
Meidän aamut täällä ovat todella muuttuneet. Joka päivä huomaa, kuinka paljon asiat ovat erilaiset verrattuna vaikka kuukausi sitten olleeseen tilanteeseen. Minä syön nykyään esimerkiksi aamuplan sen romanialaisen kanssa, joka huusi minulle vielä pari viikkoa sitten päivittäin. Nykyään minulla ei ole ongelmia hänen seurassaan, niinkuin taisin jo eilen mainita.

Työskentelin toimistossa koko päivän. Meni ikuisuus kirjata reilu kolmesataa kuvaa ensin ecxeliin ja sitten vielä itse kuvat. Myös koordinaattien täsmääminsessä meni aikansa. Käytämme nyt kahta eri GPS:sää ja toisen niistä lukemat täytyy aina muuttaa myöhemmin toimistossa samoiksi yksiköiksi, kuin toisenkin koordinaatinlukijan. Ravasin vähän väliä toisesssa toimistossa kertomassa, mitä virheitä huomasin koordinaateissa, kun ne eivät aina täsmänneet.

Meillä on ollut täällä muutaman päivän komposti kriisi. Puolalaisella tytöllä on komposti projekti biohajovien muovipussien kanssa, ja hänen projektiaan ei saa häiritä laittamalla vääriä aineksia kompostiin, kuten kalanruotoja.

Meillä oli taas tänään suursiivouspäivä. Siivosin jo aamulla vessan lattioita, ja romanialaiset komensi minua lopettamaan, kerta minä en sitä ollut sotkenut. Halusin silti, että käytämäni vessan lattiat eivät tulvi ja ole täynnä kuraisia kengän jälkiä. Minun kaikki kengät eivät myöskään ole vedenpitäviä, enkä halua kävellä joka päivä märissä kengänpohjissa. Ja minua kun on kielletty kävelemästä ilman kenkiä, joka olisi vessassa ainakin hyvä keino välttää kenkien kastumista ja lattioiden kuraantumista.

Siivosin keittiötä töiden jälkeen. Tiskasin mitä tiskejä löysin. Lähinnä oli laseja, joita oli käytetty frappe laseina. Kukaan muu ei oikein näyttänyt siivoavan tänään, paitse se kompostityttö vessoja, kun oli hänen vessan siivous vuoro. Myöhemmin saimme kuulla, kuinka yksi pomo oli huutanut muille, kun tämä komposti tytö oli muka ainoana siivoamassa paikkoja.

Lähdimme viimein tänään rannalle töiden jälkeen. Saimme kyydin jo jyrkässä alamäessä ison lava-auton sisällä. Se oli ison lava-auto, jonka olen ikinä nähnyt. Siinä oli sisällä viisi paikkaa, ja sitten vileä se lava perällä. Se oli niin iso, ettei se mahtunut kääntymään kaikissa mutkissa ja joutui aina peruuttamaan takaisin ylämäkeen.

Vuokrasimme rannalla tunniksi kajakit. Minäkin uskalsin viimein ja vihdoin melomaan aallokossa, vaikka ei pelastusliiviä ollutkaan. Ehkä nyt luotan paremmin uimataitoihini ja kajakkiin olisi helposti päässyt takaisin, vaikka se kellahtaisi kumoon. Ehkä pelkäsin turhaan aiemmein kajakkiin menoa, sillä nyt, vaikka aallot olivat kohtalaisen suuret, emme silti keinuteet liikaa, että olisi pelottanut. Minä istuin eddessä ja sain kaikki aallot syliini. Merivesi tuntui roiskuvana kylmältä ja suolavettä roiskui myös silmiini. Meloimme rannan vieressä olevan niemen kärjen kirkon taakse satamaan. Niemen kärjessä oli kaikista hurjimmat aallot, vaahtopäitäkin. Välillä saimme kovat kyydit takana tulevilta aalloilta ja surffasimme kajakilla aallon harjoilla. Kävimme kääntymässä aalloilta suojatussa satamassa, ja löysimme matkalla vedessä kelluvan ankeriaan. Nappasimme sen kyytiimme jalkoihin ja lauleskelimme ”smelly fish, smelly fish”

Palautimme kajakin kaksikymmentä minuuttia etuajassa ja saimme neljä euroa takaisin vaihtorahaa. Olimme maksaneet 12 euroa kaksois kajakista. Rannalla pikkutytöt ja pojat tulivat ihmettelemään hiekalla makaavaa ankeriasta. Se oli muuten isoin nakerias, jonka minä olen nähnyt. Joku meriankerias. Viemme sen myös rannalla olevalle pomolle joka meinasi ottaa sen mukaansa parempaan talteen, mutta päätyi heittämään sen rannan roskikseen.

Kävimme vielä uimassa kajakki matkan jälkeen ja näimme, kuinka muutama kreikkalainen harjoitteli surffaamista. Minä löysin rannalta suihkun, joka toimi samalla periaatteellla, kuin useat uimahallien suihkut, varmaan puoli minuuttia napin painalluksesta. Lähdimme uinnin jälkeen kävelemään kohti Armenistista ja koitimme saada kyytiä samalla Kristosiin. Meidän suunitelma oli mennä jäätelölle jompaan kumpaan kylään, riippui miten saataisin kyyti. Loppujen lopuksi kävelimme koko matkan Armenistikseen ja kävimme tutussa kaupassa ostamassa jäätelöä, suklaata ja suklaakeksejä.

Saimme kyydin joltain bioinformatiikan lukijoilta ylös Kristosiin. Juttelime saaren biodiversiteetistä, ja muista aiheeseen liittyvisträ jutuista. Hyvä kun ne kyseli ties mitä juttuja, eikä mulla ollut havaintoakaan, minkälainen biodiversitetti täällä on, niin kuin runsas vai köyhä. Ei oikein tiennyt mihin sitä vertaisi, Suomi kun ei ihan käynyt vertailukohteesta. Kristosista saimme kyydin hiljaiselta paikalliselta mieheltä Kastanjesiin asti. Tukikohdalla odotti keltainen papukeitto. Pätin syödä myös pitaleipiä juustolla ja tomaatilla yksipuolisen keiton kanssa.

Kerroinkohan, että tikkuni löytyi. Se oli ylemmän tason tietokoneessa, isojen pomojen toimistossa. Kukaan ei olut onneksi varastanut ja tuhonnut sen sisältöä, niinkuin kerkesin jo pelästyä.

Illalla moni lähti katsomaan jalkapalloa, taas. Minä jäin jälleen seuraamaan kirjoittaessani sivusilmällä jotain DVD:ssä pöyrivää sarjaa, smash, tai joku vastaava seitkyt luvulta kuulemma. Heidän palatessaan kotiin, kävi kuuma keskustelu siivouksesta. Meillä on kuulemma huomenna iso kokous siivouksesta taas, ei kuulemma siivota tarpeeksi, vaikka siivotaan jokapäivä. Kaikki kun eivät tee omaa osuuttaan siivouksessa, niin sitten asiat yleistetään koskemaan kaikkia ja koko porukka kärsii ja saa huudot.