Keskiviikko 18.6.2008
Aamulla en taaskaan ollut ensimmäinen ylhäällä. Niin kuin aiemmin sanoin, niin kaiken oli aika muuttua. Heräsin siis samaan aikaan kun aina ennekin, muutkin vain olivat alkaneet herätä aiemmin. Eilisen huonovointinen ystävämme voi jo paremmin. Hän voi syödä ja juoda nyt normaalisti

Toimistossa aloin työstämään Myrsonas joen tiedostoja samanlaiseen excell taulukkoon, jota olin käyttänyt Halares joessa. Nyt työ oli helppoa ja nopeaa kun tekniikka oli jo hallussa. Tein taas fotarilla kuvista neliön muotoisia ja liitin kasvikuviin tarvittaessa kukkaosuudet, jos kuvissa ei näkynyt kaikkea tarvittavaa tietoa, tai vaikka tarkempi kuva lehdestä. Kerkesin käsittelemään myös tunnistamattomat kasvit. Sain apua kasvien lajittelussa, tai siis, että mikä kasvi on kukkanen ja mikä puska, kun joskus olin löytänyt jättikasveja, enkä ollut varma olivatko ne shrubeja vai wild flowereita. Biologin mielestä suurin osa oli puskia. Tai mihin ryhmään esimerkiksi kaktus kuuluu, ei tälläistä voi tavallinen tallaaja tietää, varsinkaan kun meidän koulussa ei opeteta biologiaa, vaan insinööriaineita. Biologi oli myös aloittanut tunnistamattomien kasvieni tunnistamista.

Pyysin yhtä englantilaista tyttöä tarkistamaan kielioppivirheet pois päättöraportista Halareksesta. Hän muutti tarvittavia sanamuotoja ja korjasi kirjoitusvirheitä. En voi tosin vieläkään palauttaa raporttiani, sillä siihen tulee vielä muutoksia, kun biologi saa loputkin kasvit tunnistettua. Kaikkea hänkään ei tosin voi tunnistaa, ja ne jäävätkin sitten ainiaaksi tunnistamatta, tai ainakin minun tiedostoihini.

Tein iltapäivällä taas backuppia tiedostoistani. Jatkuvat vikailmoitukset ja errorit koneessani saavat aikahyvin innostettua tekemään varmuuskopiota. Olen nyt tehnyt viikoittain itselleni muistitikkuun varmuuskopioita, kun en voi antaa vielä organisaatiolle viimeisiä versioita, kun sellaisia ei ole. Aina muuttuu joku tiedosto nimi tai tulee lisää materiaalia. Toivottavasti saan pian kokonaan Halareksen kaikki aineistot käsiteltyä luovuttamista varten.

Meillä oli tänään Mian kanssa kokkausvuoro. Lämmitimme eilistä hyvää keittoa ja leikkasimme vesimeloonia ja viipaloimme kurkkua. Lähdimme hakemaan leipää 20 vaille yksi, sillä leipä tulee yleensä siihen mennessä kauppaan. Jouduimme kuitenkin odottamaan reilu viisitoista minuuttia leipäauton saapumista, ja olimme vasta 20 yli takaisin tukikohdalla. Kauppaan kestää kävellä seitsemän minuuttia. Muut olivat jo syömässä, eikä meille ollut jätetty kun hippeet kattilan pohjalle. Olin siis taas nälkäinen. Sain onneksi leipää syödäkseni, mutta harmikseni juusto oli taas lopussa.

Meistä otettiin tänään kuvat, jotka päätyvät organisaation nettisivuille. Minusta ei otettu kuvaa, sillä minusta oli paljon kuvia tallessa. Annoin sen kuvan, joka minulla on täällä blogissakin, jossa olen kilin kanssa. Matti ainakin tietää <3

Töiden jälkeen kuulimme huonoja uutisia. Yksi miestä potkittiin pihalle. Hänelle annettiin kaksi päivää aikaa todistaa, että hän on tehnyt täällä jotain kahdenkuukauden aikana, ja hän oli kuulemma totaalisen toinen persoona kun silloin kun hän tuli tänne alun perin. Kuulemma asenneongelma. Minä tulin kovin surulliseksi kun kuulin hänen tilanteestaan ja menin hetimmiten rutistamaan lisävoimia häneen. Olen ollut hänen kanssaan jokaisella retkelläni tuolla jokilaaksoissa. Hän on se englantilainen tyttö, joka etsii saukkoja. Jos hän lähtee, kaikki taas muuttuu aivan totaalisesti, monesta tulee kovin surullisia. Hän kirjoittaa nyt loppuraportin organisaatiolle ja koittaa saada tältä saarelta toisia töitä kuudeksi viikoksi. Hän oli jopa suunnitellut loman siskonsa kanssa täällä viimeisenä viikkona kun hän olisi elokuussa lähtenyt kotiin. Nyt hän ei oikein tiedä, että meneekö ensin kotiin kuudeksi viikoksi ja palaa tänne viikoksi siskonsa kanssa vai on tällä saarella sen kuusi viikkoa.

Illallisen, pastan ja lihan, jälkeen lähdimme nelisteen apteekkiin ja kristosiin. Muut seurasivat tunnin päästä perässä. Kuuntelin kun muut kertoivat merirosvotarinoita tältä saarelta. Kuulemma isokin merirosvo yhteisö elänyt aikoinaan joitakin satoja vuosia sitten. Ja täällä on vielä jotain kivitönöjä pystyssä, joissa asui merirosvoja, ja joita on myöhemmin pommitettu.

Kristosissa kävimme kaupassa hakemassa jäätelöä, suklaata ja suklaakeksejä. Tajusin nimittäin tänään, että jäätelössä ja suklaassahan on maitoa, joten siitä saan ainakin kalsiumia, kerta meillä ei ole ollut maitoa taas viikkoon. Tai siis eihän me ikinä saada juotavaa maitoa, vain kahvin taiteen kanssa kelpaavaa alumiinitölkkimaitoa. GPS lukija, uimaopettajani soitti yhdelle kartantekijälle ja lähdimme hänen luonaan käymään. Istuimme hänen takapihallaan ja hän tarjosi meille juotavaa, oliiveja ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Hän tiesi minut, ja sanoi, että nyt hän näkee vihdoin sen kuuluisan Johannan. Ihmettelin vähänaikaa mitä hän silläkin tarkoitti, mutta hän oli joku päivä laittanut kommentin blogiini ja myöhemmin kävi ilmi muutakin. Hän kertoi monia mielenkiintoisia asioista saaresta, ja siitä kuinka hän oli tekemässä karttaa. Hän myös antoi hyviä vinkkejä meidän viikonlopun patikkaretkelle ja olimme aivan ihmeissämme sellaisten paikkojen olemassaolosta. Sain häneltä ilmaiseksi retkeilykartan, jonka hän oli tehnyt. Hän myös kertoi, että olin löytänyt Halaresista harvinaisen sudenkorennon, jonka kuvan olin laittanut blogiini. Täytyy pitää mielessä, ja mainita se loppuraportissani.

Etsimme muut kylältä katsomasta jalkapalloa. Päätimme lähteä kolmisteen takaisin kotiin, sillä jalkapallo on tylsää. Saimme kyydin yhdeltä paimenelta, hänen lava-autonsa lavalla. Mietin koko illan, että potkitaanko minut pois kun olen sanonut vastaan pomoille esimerkiksi kenkien käytöstä, että katsotaanko se niskuroinniksi. Tai kun en ole palauttanut mitään lopullista työtä heidän tiedostoihinsa, mutta niin kuin aiemmin kerroin, niin se ei ole ollut mahdollista.

Halusin kovasti näyttää tänään työni tulokset pomoille, mutta he eivät tulleet keskustelemaan kanssani, niin kuin olivat sanoneet tulevansa. Yksi tosin seisoi vähän aikaa selkäni takana kun puhui vieressä olijalleni ja seurasi samalla kun tein töitäni.

Takaisintukikohdalla romanialaisilla oli ollut kriisi huoneessa olevan hämähäkin takia. Minulle näytettiin kovasti kuvia hämähäkistä, joka ei edes ollut hämähäkki. Sen sanottiin olevan todella iso ja ilkeän näköinen. Ei se nyt niin iso ollut, pitkä ehkä, ja se oli ilkeännäköinen. Sillä oli sellaiset torahampaat, vai miksi nyt sanoisi shainsaws, leukahampaat ehkä? Mutta silleen niin päin, että ala ja ylähuulessa oli ne eikä silleen sivuttain, niin kuin vaikka rapujen sakset. He olivat napanneet ”hämähäkin” ansaan ja näyttelivät nyt sitä ja pelleilivät peloissaan sen kanssa ja videokuvasivat. Minäkin menin ottamaan muutaman epäonnistuneen valokuvan verkon lävitse, mutta tuumasin vain, että ei se ollut mielenkiintoinen vangittuna. Vapaana luonnossa siitä saisi ehkä kivoja kuvia ja sitä olisi kiva seurata.

He hakivat keittiöstä kaksi valkoista yökköä ja laittoivat ne samaan häkkiin ”hämähäkin” kanssa. Miksi se on muuten hämäHÄKKI? Niin se ”hämähäkki tappoi ne yhdellä iskulla, muttei syönyt niitä. Siinä vaiheessa tajusin luultavasti laskea sen ”hämähäkin jalat, sillä oli kymmenen, ja hämähäkeillä on kahdeksan ja hyönteisillä kuusi, ja se näytti enemmänkin hämähäkin ja skorpionin sekoitukselta kuin miltään muulta. Menin huoneeseeni lukemaan kreikkaa ja muut jäivät pihalle. Meidän tyttöjen barakissa oli toinen puolalaisista tytöistä koittamassa nukkua, mutta hän ei osannut nukahtaa kun romanialaiset kiljuivat, nauroivat ja huusivat ulkona.

Ainiin, ja meillä on niitä valkoisia yökköjä joka puolella. Joka aamu löytyy iso kasakeittiöstä kuolleena, tuhkehtuneena, hukkuneena tai kärähtäneenä liedelle. Ne kerääntyy valon ympärille ja tykkää valkoisista vaatteista. Kartta mies kertoi meille, että ne catepillarit, jotka aiheutti silloin monta viikkoa sitten sitä hirveää kutinaa ympäri kehoa, oli nyt juuri noita valkoisia yökköjä ja myös ne yököt levittävät ilmaan jotain kutituspulveria. Ainut tepsivä keino on kuulemma viinietikka. Ja vesi on kaikista pahin, sillä se vain levittää ihottumaa joka paikkaan.