Perjantai 27.6.2008

Heräsin ja nousin ensimmäisenä ylös aamupalalle. Olin ylhäällä jopa ennen romanialaisia, vaikka nousin samaan aikaan kun aina ennenkin. Suurin osa tuli aamupalalle vasta kaksikymmentä vaille yhdeksän. Lämmitin pitaleipiä meidän pienessä mikrossa, jos sitä mikroksi voi kutsua. Keitin teetä ja menin ulos syömään aamupalaa kun leivät ja tee oli tarpeeksi jäähtyneet. Sillä aikaa tyhjensin kuivaustelineestä tiskejä ja tein muita yleishyödyllisiä asioita.

Ulkopenkeillä seurasin, kuinka vieressäni vipelsi ruohonkorsia. Niitä kuljetti jonossa muurahaiset, jotka rakensivat varmaan uutta kotia. Ne vaeltavat aina milloin missäkin päin pihamaata, suorassa jonossa kantaen kasvien siemeniä, lehtiä, neulasia, mitä nyt milloinkin tarvitsevat rakennusaineiksi. Pari kuukautta sitten muuraihaisyhdyskunta vipelsi pihan polkulaatoilla milloin pitkittäin, milloin poikittain. Nyt ne menevät varmaan kulmasta kulmaan.

Aamulla kuulin jälleen siitä kokouksesta. Varmaan vähän liioiteltiin, kun sanottiin, että ne passitettaisiin kotiin, jotka ei tee päivittäisiä askareitaan. Meillä ei ole taaskaan tänään niitä esityksiä, mutta sen sijaan on ainainen kurinpitopalaveri.

Meidän aamuinen kokous siivouksesta ei ollutkaan sellainen saarna, niin kuin luulin. Nyt asiat sanottiin paljon hienovaraisemmin syyttelemättä ketään tai kaikkia. Meitä käskettiin miettimään tiistaihin mennessä syy miksi olemme täällä ja kertomaan se kahden kesken pomollemme. Juttelimme myös molemmin puolin me vapaaehtoistyöntekijät ja pomo, tällä kertaa kokous ei ollut yksipuoleista. Kerroimme ääneen jos joku asia oli vinossa. Joku aloitti puhumaan, kuinka kaikkien pitää viedä omat mukinsa pois toimistosta, eikä jättää niitä pöydille, ja mennä tiskaamaan ne yksitellen. Siinä vaiheessa minä sain sanottua jo pitkään mieltäni painaneen asian, kuinka monet täällä tuhlaavat monta litraa vettä tiskaamalla yhden ainoan lasin isolla määrällä tiskiainetta vielä päälle. Sanoin, kuinka olisi hyvä tiskata kaikki kerralla, jotta vettä säästyisi. Minulle vastattiin, ettei meidän tiimi ollut niin hyvässä kunnossa, että voisimme tehdä jotain niinkin yksinkertaista kuin tiskata kaikkien mukit samalla kertaa. Myönnettiin kyllä, että siihen koitetaan tähdätä, mutta ei tällä porukalla, ja ei ainakaan vielä ole mahdollista.

Valmistauduimme lähtöön kymmenen maissa. Myös pomomme tuli mukaan jokiretkellemme. Hän sanoi, että voidaan lähteä 15 yli kymmenen, mutta jouduin hoputtamaan häntä vielä monta kertaa sen jälkeen lähtemään, kun hän vain surffasi netissä ja katseli kuinka tyhmiä amerikkalaiset olivat, kun eivät löytäneet ranskaa kartalta.

Meille oli sanottu eilen illalla, että meidän pitäisi soittaa pomopariskunnalle autosta retkeämme varten. Minä kuitenkin päätin, ettemme tarvitse autoa, vaan voimme kävellä joelle. Samassa ajassa kun odottaisimme auton saapumista, kerkeäisimme kävelemään joelle ja takaisin, vaikka sinne on pitkä matka. Kukaan ei valittanut, vaikka kävelimme koko matkan alas joelle, ja siitä eteenpäin kokomatkan. Pomo halusi käyttää oikopolkua yhdessä kohtaa, ja päädyimme seikkailemaan vattupuskissa. Jalkani vain vuotivat verta ilkeistä rei’istä, jotka vattupuskan piikit aiheuttivat. Emme kulkeneet sitä oikopolkua enää takaisin tullessa.

Meidän retki oli pitkä. Kuvasin tai kirjasin taas kaikki kasvit tai eläimet, jotka näin joella. Pomo seurasi, kuinka työskentelemme, eikä sanonut mitään pahaa, tai puuttunut muutenkaan työntekoomme. Hän jäi saman lailla kuvailemaan pusikoidenjuureen, kuin minäkin. Ja minä itse asiassa en ollut ainut ketä odotettiin, hän itse asiassa hidasti matkaamme aika paljon.

Matkamme oli aika normaalia menoa, ei mitään erityisen vaarallista tai hankalaa ylitettävää. Tietenkin pääsimme myös kiipeilemään kalliolla vesiputousten ympärillä, mutta enää en näy niissä saman lailla haastetta, kuin mitä Halaresilla oli. Aivan loppumatkasta minä kiipeilin kaukana edellä muita kalliolla, ja jäin katselemaan kuinka muut koittivat päästä samoista reiteistä kuin minkin. Päätin kääntyä takaisin, ja mennä neuvomaan mihin astua ja milloin hypätä.

Meidän matka päätyi sillalle, josta alkaa se iso ylämäki, josta olen monta kertaa maininnut. Tällä kertaa otin aikaa, kauan sen kapuamiseen kestää. Olen kuvitellut aina sen olevan noin puoli tuntia, mutta tällä kertaa menimme sen seitsemässätoista minuutissa. Vaikka olimme jo kävelleet melkein kokotyöpäivän ylämäkeä joella, jaksoimme silti kaikki vielä pinnistää naamat punaisena viimeisen ylämäen huippuvauhdilla. Minä menin edellä, ja välillä tuntui, että pojat koittivat pysytellä aivan perässä, vain koska eivät voineet hävitä tytölle ylämäessä.

Perillä tukikohdalla kaikki halusivat kylmää vettä. Olimme täyttäneet vesipullomme vesiautomaatista väärällä vedellä, sellaisella puutarhan kasteluvedellä, joka maistui aivan kamalalta, eikä jokimatkalla tehnyt mieli juoda pahanmakuista vettä, vaikka oli jano. Menimme myös kaikki vuorotellen suihkuun pesemään kaikki liat ja niskoihin ja vaatteisiin takertuneet kasvien siemenet ja hämähäkin seitit pois.

Palasin vielä toimistolle muutamaksi hetkeksi kirjoittamaan muistiinpanoni ja koordinaatit koneelle. Kerkesin ehkä puoleen väliin, kun huomasin, että olin työskennellyt jo puolituntia yliaikaa. Muut olivat vielä toimistolla mesetämässä kelle nyt kukin mesetti. Havahduin kelloon ja organisoin toimistonsiivousryhmän ympärilleni, sillä olimme luvanneet siivota toimiston tänään, kerta sitä ei kukaan ollut eilen siivonnut. Minä ja romanialainen päätimme pestä ikkunat, puolalainen kompostityttö pyyhki pöydät ja toinen romanialainen lattiat. Joku pojista vei roskat. Ikkunan pesu näytti olevan kaikista hankalin ja pitkäkestoisin työ, sillä ikkunoita oli tuhottomasta, ja suurintaosaa ei oltu pesty ikinä tai suurimmat ikkunat oli pesty huonosti viime kerralla.

Minä esipesin ikkunoista kaikki tahrat ja romanialainen pyyhki ne kirkkaiksi sanomalehdellä. Kävin moneen otteeseen vaihtamassa pesuveteni, sillä ikkunoista lähti tuhottomasti kuraa. Muut lopettivat jo kauan ennen meitä omat hommansa. ja jotkut eivät edes tehneet mitään siivousta, esimerkiksi toinen puolalainen tyttö oli kokoajan suihkussa. Olimme illallisaikaan valmiita, jolloin minulla oli jo karmiva nälkä. Toivoin taas sydämeni pohjasta, että josko jo tänään saataisiin linssikeittoa. Mutta ei, ei vielä tänäänkään. Meillä oli kasviskeittoa.

Lähdimme vähän iltaruuan jälkeen Kristosiin. Menimme tapaamaan yhtä entistä työntekijää, joka näytteli tänä iltana kreikkalaisessa näytelmässä. Halusimme myös käydä kaupassa ostamassa mitä nyt yleensäkin joka kerta ostetaan. Mukaamme lähtivät myös apteekkia tarvitsevat ja viinaa ostavat. Saimme kyydin alkumatkasta meidän isoimmalta pomolta, joka ajoi peräkärryn kanssa. Kerroinkohan, että he muuttavat tuohon naapuriin. Näytelmä oli alkanut, mutta pääsimme takakautta koripallokentälle pystytetyn lavasteiden taakse juttelemaan tarvitsemamme henkilön kanssa. Menemme hänen kanssaan ehkä sunnuntaina, tai ensi viikonloppuna kiertämään uusia kävelypolkuja, tai etsimään niitä. Jotain kävelyä kuitenkin, oli hankala kuulla, kun hän puhui supisten, ja keskityin ihmettelemään huulipunaa hänen huulillaan, mies kun oli.

Kävimme tuttuun tapaan kaupassa hakemassa jäätelöä, suklaata, tai suklaakeksejä ja mehua. Jakaannuimme kahtia jo näytelmäpaikalla, mutta näimme myöhemmin uudelleen samassa kohtaa kun kaikki olivat tehneet ostoksensa. Saimme kyydin tukikohdan nurkalle asti, vaikka lava-autoilija ei edes ollut menossa niin pitkälle Kastanjesista. Hän kääntyi takaisin kylälle kun oli jättänyt meidät kyydistä.

Tukikohdalla romanialaiset olivat tehneet vaniljabuddingia, sain syödä osan ylinmääräisestä vanukkaasta, joka kaavittiin kattilanpohjalta. Pojat alkoivat järjestää isoa kasaa elokuvia, jotka oli ilmestynyt keittiönlattialle joku päivä sitten isossa pahvilaatikossa. Suurin osa näytti olevan huonoja elokuvia heidän mielestään, ja vain pieni osa kelpasi katsottavaksi. Aloimme katsomaan jotain Afrikkaan sijoittuvaa elokuvaa viime vuosituhannen alussa, mutta olin niin väsynyt, että halusin jo nukkumaan. Osa porukkaa jäi ulos keittiöstä juomaan kirkasta venäläistä mehun kera.

Ruhjekatsaus: Kaksi mustelmaa takapuolessa, sääret naarmuilla ja vanhoilla ruvilla kärpästen puremista, polvet ruvilla kompastuksista, yläkroppa ihottuman peitossa pusikoissa kävelystä, vasemmassa olkapäässä iso naarmu puun oksasta.