Torstai 12.6.2008
Heräsin taas kymmentä vaille kahdeksan niin kuin olen herännyt jo useamman viikon ajan. Olin yksin aamupalalla, kaikkia muita näytti väsyttävän en verran paljon. Sainpahan syödä ainakin sen verran paljon mitä kerkesin suuhuni laittamaan :) Siinä vaiheessa kun muut alkoivat lipumaan aamupalle minä olin jo touhuamassa omiani. Menin siivoamaan vessan lattiaa yltäkylläisestä ja ainaisesta tulvimisesta edellisen illan jalkapallopeli suihkujen jäljiltä.

Aloimme yhdessä biologin kanssa tunnistamaan eilisen retkemme kasveja. Siinä meni koko päivä Ainiin, mutta aamupäivän olin kirjoittanut yli kolmeen sataan valokuvaan koordinaatit ja sain ne valmiiksi juuri ennen lounasta. Se oli iso homma se! Me kävimme läpi joka ikisen kasvin, josta olin ottanut kuvan, ja tunnistimme niistä suurimmanosan. Edes hän ei löytänyt kaikkia kasveja kirjoista, sillä täällä on puutteellisia kirjoja.

Lounaaksi söimme eilisiä lihapullia tomaattikastikkeessa, ja salaattia leivän kera. Söimme jälkiruuaksi suklaalevitettä leipien päällä ja joulupiparin makuisia keksejä. Menin auttamaan limonadin tekemisessä ja minua pyydettiin hakemaan toinen kannu ulkoa. Se oli romanialaisten ruokailupöydässä, ja kävin nappaamassa sen kun näytti, etteivät he enää sitä tarvitse, sillä olivat jo lopettaneet ruokailun. Siitä syntyi kuitenkin pitkä viha. He alkoivat huutamana minulle vihaisena, kuinka olin varastanut heidän käyttämän kannunsa kesken kaiken. koitin pysyä rauhallisena ja menin kannun kanssa keittiöön sisään viemään kannun sitä tarvitsevalle. Tiesin jo siinä vaiheessa, että on ikävyyksiä tiedossa, sillä he olivat pitkävihaisia persoonia. He olivat riidelleet keskenään yhtenä päivänä, eikä puhuneet toisilleen melkein kahteen viikkoon. Olin siis tulevan saada samaa. Tajusin kuitenkin toisen heistä tullessa keittiöön pahoitella äkkipikaista tekoani ja vein puolet limonadista heidän pöytäänsä. Saa nähdä kuinka he vielä vihoittelevat.

Töiden jälkeen meillä alkoi suursiivous. Edellisessä kokouksessa kun oli päätetty, että joka maanantai ja torstai olisi suursiivous tukikohdassa. Jaoimme itsemme ryhmiin; toimisto- keittiö- ja vessaryhmä. Minä menin mielelläni putsaamaan vessoja jälleen kerran. Sain parikseni saukkobongarin, ja meillä oli pitkät keskustelut poikaystävistä. Saimme todella puhdasta jälkeä. Takaisin koneen ääressä toimistoon palattuani siellä oli vielä siivous kesken. Yksi moppasi likaista lattiaa vieläkin likaisemmalla mopilla.

Ennen työpäivän loppua aloimme siirtämään pingis pöytää ja sellaisia terassi laudoituksia telttojen takia. Meille pystytettäisiin kolme telttaa, johon mahtuu nukkumaan kuusi ihmistä. Lakaisimme ensin laudoituksia. Menin lakaisemaan uudelleen laadoituksia samaisen romanialaisen, joka oli aiemmin suuttunut minulle jälkeen, sillä laudoille jäi vielä paljon roskia. Hän huusi minulle, että mitä ihmettä sinä kuvittelet tekeväsi ja suuttui taas kovasti. Siirryimme lakaisemaan sementtilattiaa. Ilmassa pöllysi suuri sementtipilvi, joka kävi keuhkoiin, En pystynyt kauaakaan olemaan sementtipölyssä kun minun piti juosta karkuun parempaan ilmaan kun rupesi yskittämään niin kovasti. Siinä vaiheessa työhön käskenyt pomo vihastui minulle kun en voinut tehdä työtäni loppuun ja tarttui itse harjan varteen. Jatkoimme kantamalla painavia terassi laudoituksia ympäriinsä paikasta toiseen ja emmekä saaneet työtä oikeinpäätökseen, sillä meidän piti kiiruhtaa yhtä näytelmää katsomaan. Yksi entinen työntekijä näytteli seitsemän hengen näytelmässä Polikarpoksessa. Menimme koko matkan alas kylään kävellen. Sitä ennen koitimme napata suuhumme purtavaa niin paljon kuin kerkesimme, sillä olimme todella nälkäisiä kun kello lähestyi jo kahdeksaa.

Pääsimme päämääräämme varmaan kymmentä yli kahdeksan, eikä näytelmän alkamisesta ollut tietoakaan. Ostimme ulos pystytetystä lipunmyyntipöydästä viiden euron liput näytelmään ja jäimme ulos lukemaan englannin kielistä käännöstä näytelmästä. Kerkesin lukea vain ensimmäisen sivun, kun tajusin, ettei nyt ollut hyvä hetki lukea sitä. Katsoo mitä ymmärtää näytelmästä ja lukee jälkikäteen. Näytelmä alkoi varmaan tunnin myöhempään kuin sen olisi pitänyt alkaa. Se on tämä Ikarian aika, eli ei aikaa ollenkaan. Täällä ollaan ihan leppoisia tollaisten aikakäsitysten kanssa. Ennen näytelmää kaikki asettuvat istumaan isoon huoneeseen aseteltuihin tuoliryhmiin. Taustalla soi jotain tuttuja klassisia kappaleita. Lavalla oli kolme sermiä seinänä ja keskelle lattiaa oli asetettu nuottiteline.

Ensimmäinen kohtaus oli todella pitkä. Vanha mies näytteli yksin monologiaan kauan aikaa. Se oli vähän niin kuin joku epilogi, en kyllä mitään ymmärtänyt, sieltä täältä muutaman tutun sanan. Myöhemmin kuvaan astui kaksi pariskuntaa, joiden suhteet olivat huonossa jamassa, loppujen lopuksi tämä meidän tuntema entinen työntekijä astui peliin palomiehenä ja toi tulta parien suhteisiin pelastamalla ne kurjuudesta.

Kesken näytelmää yksi nainen juoksi eturiviltä minun taakseni. Ensin katsoin sivusilmällä, että hän oli joku vanha rouva, jota alkoi heikottaa, sillä takana olijat ryhtyivät hieromaan hänen ylös nostettuja jalkojaan. Vähän aikaa keskityin taas näytelmää, mutta sitten nainen alkoi päästellä ääniä ja hänet talutettiin ulos. Vähän väliä porukkaa häipyi ulos seuraamaan tilannetta ja muutama palasi takaisin. Kuulin kuinka tämä nainen ja hänen seurueensa lähtivät autolla pois. Hän oli raskaana ja hänet kiirehditettiin sairaalaan.

Näytelmän jälkeen menimme ulos syömään siihen samaiseen paikkaan Polikarpoksessa, josta aiemmin kerroin tuossa joku päivä. Tilasimme pitsaa toisessa päässä pöytää, ja toinen pää tilasi kreikkalaisensalaatin ja täytettyjä pitaleipiä. Joku oli tilannut kaikille yhteiseksi suuren määrän punaviiniä. Sitä vain kannettiin lisää ja lisää puolen kilon kannuissa. Istuimme aika myöhään ulkona, näytelmäkin oli loppunut ties kuinka myöhään. Takaisin kotiin meillä oli edessä pitkän pitkä ja pimeä ylämäki. Saimme jostain päähämme mennä spurtti vauhtia sen ylös ja päädyimme ennätys ajassa kotiin. Juoksimme loppumatkasta kilpaa ylös. Ranskalainen selosti pistetilannetta: ”Ja nyt Englanti kiilaa Slovenian eteen…”Oli mukavaa kunnon treeni keskellä yötä pimeässä ylämäessä. Sen kävelemiseen kestää normaalisti sen puolisen tuntia. En tiedä kuinka nopeasti nyt sen kävelimme ylös. Päädyimme levähtämään keittiössä tankkaamaan itsemme vedellä ennen nukkumaan menoa.