Tiistai 24.6.2008

Tämä on se päivä.

Aamupalalle meniessäni sain kuulla kuinka raivoissaan romanialaiset olivat puolalaiselle tytölle, kun hän käy suihkussa joka päivä ja pesee hiuksensa aamuisin. Kukaan ei ensinnäkään pääse vessaan ja toisekseen, meiltä loppuu aina iltapäivisin vesi, eikä kukaan muu pääse pesemään itseään. Joinain päivinä tämä tyttö käy kahdesti päivässä suihkussa. En tiedä kuinka me saadaan se vähentämään sitä, ja tajuamaan aiheuttamansa vahingot.

Minä en ollut vähään aikaan itse päässyt peseytymään, ja päätin tänään käydä teen jäähtyessä pesemässä hiukseni lavuaarissa. Kaikki ihmetteli, miten joku voi pestä hiukset puolessatoista minuutissa. Yleensä monella ihmisellä täällä menee monta monta litraa ja minuuttia enemmän vettä ja aikaa kun joku käy pesemässä hiuksensa

Työskentelin koko päivän toimistolla. Soitin aamulla pomolleni, sillä hän oli eilen pyytänyt soittamaan aamu yhdeksältä kun hän on ruokkinut vauvansa. Minä kerroin puhelimessa tämän päivän suunnitelmista, että emme mene ulos, kerta meillä on super iso alue Myrsonaksesta kävelemättä ja sen käveleminen kestää koko päivän. Tänään kun meillä vielä kuului olla ne eiliset esitykset ja minulla kokous pomoni kanssa.

Minulla oli tuttuun tapaan yhdeltätoista kaamiva nälkä, mutta onnistuin pidättelemään sitä ruoka taukoon asti. Koitan nyt tästä edes toimia niin, tai olen toiminut niin varmaan jo viikon ajan. Romanialainen oli tehnyt hyvää keittoa lounaaksi. Menin ruokailun jälkeen kysymään pomoltani, josko pidettäisiin meidän kokous, mutta päätimme pitää sen töiden jälkeen kun kaikki ovat pitäneet esityksensä, jotka kuului alkaa neljältä. Niin kuin arvata saattaa emme taaskaan aloittaneet silloin kun piti ja teimme taas kaikki yli
töitä. Minä menin seitsemää vaille neljä isojen pomojen toimistoon, sillä halusin, että aloittaisimme ajallaan, joten tein omanosuuteni tulemalla paikalle ajoissa järjestelemään asioita.

Menin muistitikkuni kanssa keräämään kaikilta muilta heidän esityksensä, jotta esitys osuus menisi sutjakammin kun kaikkien esitykset on samalla tikulla. Perjantaina lainaamani muistitikku ei vieläkään ole ilmestynyt mistään. Kukaan ei löydä sitä, eikä kukaan tunnusta ottaneensa sitä. Minusta tuntuu että toisella puolalaisella tytöllä on se, mutta hän ei saa vaan tunnustettua, että hän on ottanut sen. En kyllä enää ikinä lainaa muistitikkua kenellekään, jos en ole itse seuraamassa perässä missä se kulkee ja kenellä.

Minä olin ensimmäisenä esittämässä esitystäni. Kerroin nyt monipuolisesti, mihin aikani oikeasti kuluu toimistossa, jotta kaikki saivat kokonaiskuvan työstäni. Esittelin myös Halaresjoen raporttini esitysmuodossa, kerroin millainen joki on ja mitä sieltä tavallinen tallaaja voi löytää. Esitysten jälkeen annoin pomoni lukea ensin raporttini ja menin silla aikaa leikkimään vauvan kanssa. Hän kutsui minut takaisin koneen ääreen, ja kertoi mitä halusi minun tekevän raportin kanssa. Niin kun varmaan olette huomanneet kirjoitustyylini, niin se ei ole mitenkään tieteellinen, ja olen kertonut joitain osia raportissani vähän kuin jotain seikkailutarinaani. Niinpä minun halutaan kirjoittavan raportista tieteellinen ja oikein virallisen näköinen. Silleen, että on kaikki kansisivut ja logot, sisällysluettelo, johdanto jne. mitä nyt vaikka jossain päättötyössä on.

Kello oli jo vaikka mitä kun lopetimme kokouksemme. Menin pesemään vessat kun oli minun vuoro. Söimme illalliseksi kanaa ja lohkoperunoita. Judith tuli luoksemme sanomaan viimeiset hyvästit niille, ketkä eivät lähtisi illalla panakireihin. Olimme tehneet hänelle kortin johon olimme kirjoittaneet kaikki mitä kukin halusi. Annoimme hänelle kortin hänen vuokraaman auton vieressä juuri ennen lähtöä. Kaikki halasivat ja toivottivat hyvää jatkoa. Meitä lähti kahdeksan henkeä panakireihin, ja me kaikki ahtauduimme samaan autoon.

Ajoimme ensin kristosiin, sillä luulimme juhlien olevan siellä. Ne olivatkin yläpuolella olevassa pikkukylässä. Jouduimme jättämään auton ties kuinka kauas ja kävelemään loppumatkan. Kuulimme musiikkia kaukaa, ja kävelimme sitä kohti pimeässä hiekkateitä pitkin. Näytti kuin olisimme kiertäneet todella kaukaa paikan, ja että sinne olisi johtanut lyhyempi tie ainakin linnuntietä. Menimme heti aluksi ruoka/viini jonoon. Etsimme pöydän johon asettua ja joimme lasilliset kukin. Judithilla ei ollut kauaakaan aikaa olla kanssamme panakireissä, joten menimme tanssimaan kreikkalaisia piiri tansseja hänen loppuajakseen. Minä olin taas jalat solmussa piirissä, kun en hahmottanut askelia. Lähdimme puoli yhdeltätoista kävelemään takaisin autolle pimeässä. Osa jäi vielä juhlimaan ja Judith sai taas lisähaleja. Minä halasin häntä joka kerta kun oli mahdollisuus ja sanoin, että halaan vielä monta kertaa.

Saimme häneltä kyydin tukikohdalle asti, ja oli myös viimein meidän aika sanoa hyvästit. Rutistin häntä viimeisen kerran ja toivotin lämpimästi kotiini milloin ikinä hän tulisi Suomessa käymään. Jäin vielä vilkuttamaan kun hän ajoi alas oikopolkua.