Perjantai 6.6.2008
Meidän oli tarkoitus lähteä tänään uudelle tutkimusmatkalle, mutta heti aamusta taivaalle alkoi kerääntyä massiivisia harmaita pilviä. Täällä ei ikinä tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi taivaalla, joten katsoimme sääennustusta netistä. Se ei luvannut hyvää. Kuulemma koko viikonloppu aika kurjaa säätä. Sitten alkoi sataa. Juoksin äkkiä sulkemaan huoneeni ikkunan, ettei sataisi sisään. Olin jo kerennyt pakkaamaan retkeä varten evästä ja kaikki muutkin tarpeelliset, mutta ne nyt lojuvat vieläkin minun repun pohjalla odottamassa uutta retkeä. Emme siis lähteneet koko päivänä ulos. Sade tosin kesti varmaan puoli tunti, jonka jälkeen alkoi helle. Aivan uskomattoman nopeasti kaikki pilvet olivat häipyneet taivaalta ja Kreikan kelit alkoivat.

Jalkani olivat vieläkin aivan turvonneina niistä ötökän puremista. Ne eivät tosin ole kipeytyneet, vähän sellaiselta hassulta paineelta tuntuu, mutta ovat kävelykunnossa. Enemmän harmittaa se kun niitä kutittaa kokoajan. Luulin, ettei ne ois alkanu uudelleen kutisemaan, kun mainitsin, että silloin kun sain ne, niin ne kutittivat vain hetken ja sitten se olikin ohi. Miksi siis kiusata vielä jälkikäteen kutinalla ja turvotuksella.

Tänään oli ruuan suhteen erikoinen päivä. Kaikki mitä laitoin tämän päivän aikana suuhun maistui taivaallisen hyvältä. Meillä oli erittäin hyvää ruokaa tänään lounaaksi; perunaa ja kananmunaa yhdessä ja sitten vielä hyvää salaattia ja tuoretta leipää kaikkine lisukkeineen, oli taas sitä herkkujuustoa. Iltaruokakin oli minun lempiruokaa, linssikeittoa. Söin sitä kolme lautasellista. Kävin tänään syömässä välipalaa jo puoli 11. Nälkä yllätti puolituntia aiemmin kuin viimeksi. Jouduin myös neljän aikaan käydä syömässä muutaman voileivän ja kupin teetä. Toin ne kyllä ylös toimistolle, etten tuhlannut enempää työaikaa.

Ahersin tänään vieläkin sen uudenideani kanssa. Sain viimeinkin käsiteltyä kaikki eläinkunnan asukit koneeltani taulukkooni ja sain taulukostani toimivan kokonaisuuden. Tein siis excelillä sellaisen kolme välilehtisen systeemin, että ensimmäisellä sivulla oli pieninä kuvakkeina kaikki löytämäni lajit, niin tunnistetut latinankieliset, kuin myös tunnistamattomat ötökät. Ne oli jaoteltu niin, että ensin on vaikka sudenkorennot, sitten perhoset, yököt, koppakuoriaiset…Seuraavalla lehtisellä oli taulukossa latinankieliset nimet, ja kolmannella tunnistamattomat, mutta nekin oli nimetty niin, että ne oli tunnistettavissa, esim. jumping spider, backswimmer, daddy long legs spider.. Eli enää ne ei ollut nimetty kaikki vaikka ötököiksi, niin kuin ensimmäisen päivän muistiinpanoissani. Sitten olin vielä yhdistänyt hyperlinkityksellä niin, että kun klikkaa ensimmäisen sivun pientä kuvaketta, niin se hyppää seuraavalle sivulle siihen kohtaan, jossa lukee sen latinankielinen nimi. Vaikka kun klikkaa yhtä kuvaa seitin kutoja hämähäkistä, niin se näyttää kohdan Araneus dimateus. Minulla on iso työ, kun alan ensiviikolla työstämään kasvikunnan jäseniä. Tykkään jotenkin enemmän tästä ötökkäpuolesta.

Kuulin tänään, että saamme jälleen lisää vahvistusta joukkoihimme. Tulee kuulemma lisää brittejä, jotka menevät labraan tekemän omaa projektiaan, ja sitten Suomesta tulee joku poika. En tiedä mahtaako olla meidän koulusta, vai jostain muualta päin Suomea. Kai vielä jotain muunkin maalaisia oli tulossa, mutta en nyt muista. Olen kuullut että meritiimi tulee olemaan aivan täynnä. Lähi pikkusaarien tukikohdat meinataan avata, ja laittaa porukkaa niihin asumaan. Mitenköhän nää meinaa hoitaa muonituksen kaikille saarille. Niillä pitää varmaan olla joku ruokavastaava palkkalistoilla, joka ajaa veneellä saarelta toiselle täyttämässä keittiönkaappeja.

Töiden jälkeen suurin osa oli taas menossa uimaan. Päivän oli muuttunut jälleen kylmäksi ja itse en halunnut mennä jäätymään rannalle. Kaikki ihmettelivät, miten juuri suomalaiset eivät halunneet lähteä rannalle, vaikka meidän kuvittelisi kestävän parhaiten kylmyyttä. Täällä kuitenkin kannattaa pitää sen verran järkipäässä, ettei yhden päivän uimareissun takia kannata kylmettää itseään. Mielummin menee uimaan lämpimämmillä keleillä. Niinpä jäimme Mian kanssa siivoamaan huonettamme. Meidän viikottainen siivouspäivä ei le oikein pitänyt. Mutta silti olemme ainoat, jotka siivoaa huoneensa, siis tarkoitan nyt lattiaa. Veimme taas kaikki tavarat ulos, tai nostimme sänkyjenpäälle pois tieltä, ennen kuin pääsimme lakaisemaan ja pyyhkimään lattiaa. Tuli aivan mielettömästi pölyä ja pikkuhiekkaa, Otin vähän muidenkin lattioilta suurimman osan näkyvästä liasta, ettei se leijailisi meidän huoneeseen. Mattoja ravistaessa vain ihmetteli, mistä se kaikki lika oli tullut sisään. Ikkunatkin olivat taas aivan likaiset. Ilmassa vaikuttaa leviävän kovasti siitepölyä.

Minulle taas iski siivousvimma päälle ja päätin nyt hoitaa sen suihkuverhon. Kävin siis hakemassa keittiön vessan likaisen suihkuverhon ja rupesin puurtamaan sitä puhtaaksi. Se vaati paljon käsivoimia, että sai kaikki pinttyneet liat hinkattua pois. Tein kaiken todella järjestelmällisesti, niin ettei yksikään sentti jäänyt puhdistamatta. Sain seurakseni mukavan tuhatjalkaisen, sillä oli epänormaalin pitkät jalat ja kovin pitkät tuntosarvet. Kadotin sen hetkeksi näkyvistäni, ja kun seuraavan kerran näin sen, niin se oli kuin uitettu koira. Sen jalat ja tuntosarvet olivat lytyssä veden kasteltua ne ja se näytti surkealta. Vein sen ulos auringonpaisteeseen kuivattelemaan itseään. Tänään oli myös meidän tiimin vessojen pesu päivä. Minun tiimiläiset tosin olivat rannalla, joten päätin itse alkaa hommiin. Nautin kun sain taas vessoista puhtaan hohtavat ja raikkaat ja peilit säihkyvän kirkkaiksi. Lattia on aina kaikista huonoimmassa kunnossa, täynnä vettä ja kuraisia kengän jälkiä. Yksi luonamme asuvista työntekijöistä näki minut kyykkimässä rättini kanssa lattioita putsaamassa. Myöhemmin illalla hän kävi suihkussa ja tunsi varmaan syyllisyyttä kun likasi juuriputsatun lattian, joten hän luuttusi lattian kuivaksi sillä likaisella lattiamopilla.

Otin itsekin illalla suihkun, en taaskaan saanut oikeaa suihkua. Jälleenkerran joku änkesi samaan aikaan viereiseen suihkuun. Sain päälleni milloin tulikuumaa, milloin jääkylmää vettä pienenä liruna. Oli taas hyvä pestä hiuksia. Ihanan iltaruuan jälkeen lähdimme viereiseen kylään istumaan iltaa. Minulta oli päivällä kysytty yhdellä tauolla, jos haluaisin lähetä tänään ulos. He lupasivat, että istutaan kaikki ulkona, ja että tupakointi tapahtuisi kaukana minusta. Mia kertoi, että he olivat edellisenä iltana, vai toissailtana tavernassa puhuneet tilanteestani, ja nyt vasta kaikki ymmärsivät, että olin tosissani tupakansavun suhteen, enkä esittänyt vain nirsoa. Niinpä lähdimme iltasella kävelemään kiemuraista alamäkeä kohti Agios Polikarposta. Muut olivat jo siellä, he olivat menneet suoraan uimasta baariin. Paikka oli viihtyisä. Vaikka istuimme ulkona, niin ei tullut kylmä, sillä paikka oli suojassa tuulelta. Seininä oli oikeaa kalliota, ja vieressä lorisi vesiputous. Palmunlehdet liehuivat tuulessa hiljaa suhisten ja valaistus loi tunnelmaa. Eli siis kaikin puolin mukava paikka istua. Minä tosin jouduin pöydän päätyyn, enkä kuullut, mitä toisessa päässä puhuttiin, musiikki oli nimittäin liian kovalla, ja minä satuin istumaan kaijuttimien vieressä. He olivat kumonneet useamman puolenkilon viinipullon. Täällä siis tilataan viiniä kiloittain, ei litroittain. Minä maistoin yhden lasin paikallista valkoviiniä. Se lantrattiin veden kanssa, en tiedä miksi. Tupakointi tapahtui niin, että he siirtyivät viereisen tien varteen tupakoimaan.

Emme olleet kauaakaan tässä paikassa kun aloimme jo siirtyä pois. Olin itse jo kovin väsynyt, ja toivoin, että joku olisi halunnut lähteä kotiin. Meitä oli iso konkkaronkka, mutta saimme silti kaikki kyydin Rahesiin, tosin kahdessa eri kyydissä. Ensimmäinen satsi pääsi urheiluauton kyytiin ja me loput paikallisen apteekkarin kyytiin. Luulin kokoajan, että jatkaisimme jalan Kastanjekseen, mutta muut kääntyivätkin ylämäen sijasta alamäkeen suosittuun Sknipa baariin. Olin aivan toivoton. En päässyt vielä vähään aikaan nukkumaan, enkä voinut mennä sisälle, kun siellä poltettiin. Olisin voinut pelata mielelläni erän tai kaksi biljardia, mutta ei. En edes halunnut aluksi istua alas ulkonakaan, kun siinä oli niin mukavan tuntuiset nojatuolit, että olisin kuitenkin nukahtanut. Odottelin varmaan puolituntia, ennen kuin kukaan halusi lähteä kotiin. Olin loppujenlopuksi istunut alas, mutta väsymys voitti ja haukottelin puhumisen sijasta. Loppujenlopuksi kun sain kaksi kotiinlähtijää ja leukani tuntuivat kipeiltä liiasta haukottelusta. Matka kotiin oli pitkä ja pimeä. Seurassamme oli yksi tyttö, joka pelkäsi pimeää. Hän ei ikinä suostu kävelemään illalla yksin kotiin. Emme kastelleet jalkojamme tiellä oleviin vesilätäköihin, joita yleensä on kaikissa mutkissa, sillä hänellä oli hyvä lamppu matkassa. Täällä menee niitä vapaita vesiputkia joka puolella, ja ne vuotavat kaduille ja metsiin. Kotiin päästyä kello oli jo paljon. Nukahdin varmaan heti sänkyyni päästyä.