Keskiviikko 11.6.2008
Harjoittelin eilen illalla kreikkaa yksikseni muiden ollessa läheisessä tavernassa katsomassa jalkapallopeliä uimareissunsa jälkeen. Nyt osaan oikeasti numerot 1-10 ja verbitaivutuksia, ja sanojen sukulaisuuksia, sekä viikonpäivät ja tarvittavia sanontoja. Saa nähdä kuinka monta päivää ne muistan, ennen kuin ne siirtyvät parempaan talteen tonne aivokopan perukoille keskusmuistiin. Olin nukahtanut yläpetiini ja joku oli sammuttanut valot kun heräsin keskellä yötä. Tai sitten täällä oli taas semmoinen ihmeellinen sähkökatkos.

Aamulla maailman kirjat olivat sekaisin. Ensinnäkin oli aivan väärä heräämisjärjestys. Minä olin toisena keittiössä, vaikka yleensä olen kolmantena tai neljäntenä aamuvirkkujen seassa. Ensimmäinen keittiössä oli käynyt laittamassa aamuyöllä tiskit keittiön lattialle levälleen esimerkkinä siitä, ettei kukaan tee täällä ikinä mitään. Häntä näytti ärsyttäneen enemmän kuin minua, ettei suurin osa porukasta tee omia siivoushommiaan tarpeeksi hyvin tai ollenkaan. Kolmas keittiöön tullut raivostui ensimmäisen keittiöön tulleen tekosia ja meni tiskaamaan äkkiä kaikki tiskit puhtaiksi. Viesti ei oikein mennyt perille, sillä me kolme keittiössä olevaa olimme ne ainoat, jotka siivosimme täällä vapaaehtoisesti vapaa-ajallamme muutenkin. Kukaan sellainen, kenen olisi kuulunut nähdä tiskivuorilattialla ei siis nähnyt sitä.

Myöhemmin samana päivänä saimme huudot siitä kuinka emme pidä keittiötä ja muita paikkoja tarpeeksi puhtaina, ja kuinka edellisen illan keittiön suursiivouksessa oli ollut vain kaksi auttajaa. Minä olin omalta osaltani ajatellut, että saisin hyviä kommentteja työtovereiltani, etten ollut ensimmäisenä kerrankin siivoamassa, mutta ylimmän tahon ihmiset eivät tietenkään tienneet, että minä olen se kuka täällä yleensä siivoaa, joten myös minä sain kaikki haukut niskaani. Meille myös kerrottiin, että naapurin mummo oli lähtenyt pois. Minä tyhmänä avasin suuni ja kysyin selvennykseksi, että siis onko hän kuollut vai muuttanut pois. Kaikki kauhistuivat mitä päästin suustani ja koputtivat pöytään. En taas osannut valita suusta ulos tulleita sanoja oikein ja nyt olin päästänyt suustani, että pomon äiti olisi kuollut. Minulle selvennettiin, että hän oli vain muutaman viikon poissa Ateenassa, ja että kaksi meistä pitäisi huolta hänen eläimistään niiden viikkojen aikana. Eli kanoista, vuohista, ynnä muista hyödyke eläimistä.

Tämä yllä mainittu kokous pidettiin taas töiden jälkeen puoli seitsemän aikoihin. Olimme olleet koko päivän taas ulkona pitkällä tutkimusretkellä. Meitä ei saanut lähteä viiden hengen autoon kun vain neljä ihmistä, sillä nämä jostain syystä kieltävät viiden ihmisen läsnäolon samassa autossa. Kukaan miestä ei oikein ymmärrä sitä logiikkaa. Olin aamulla pyytänyt yhtä tiimiläistäni hakemaan auton pomon pihalta, ja hän lähti saman tien hakemaan sitä. Ajattelin kerrankin olla oma-aloitteinen näissä organisointijutuissa, niin kuin edellisessä kokouksessa oli kehotettu meitä. Loppujen lopuksi tyttö, joka lähti hakemaan autoa, sai huudot niskaansa siitä kun ei ollut kertonut lähtevänsä hakemaan autoa, ja siitä kuinka me muutenkin käytämme organisaation vuokraamaa autoa, ja se tekee meille kuulemma palveluksen, että lainaa työtekijöille autoa, että pääsemme tekemään heille töitä. Taas yksi logiikka, joka ei oikein sisäisty. Asianhan pitäisi olla toisinpäin, eli me teemme heille palveluksen, kun työskentelemme heille ilmaiseksi ja vielä maksamme siitä. Ja yhden auton käyttäminen neljän hengen saman suunnan retkelle on hyödyllisempää, kuin jos jokainen meistä tuhlaisi kuusi tuntia kävelymatkoihin kuuden tunnin tutkimusretken lisäksi.
Joka tapauksessa, päädyimme lähtemään uudelle joelle vihdoinkin saatuamme käsitellyksi pitkän Halares joen. Meillä oli hyvä suunnitelma, kuinka menisimme kaikki yhdessä jokea pitkin alas, ja yksi meistä menisi takaisin liftaamalla. Kun möläytimme sen suustamme yhdelle pomoista, hän ehdotti ideaa, joka kuulosti oikein hyvältä ja käyttökelpoiselta minun korvaani ja logiikalleni. Eli ensin minun tiimini GPS koordinaattien lukijan kanssa jätettäisiin joen yläpäähän, jonka jälkeen kaksi muuta, eli saukko bongari ja biologi, joka keräsi kukkia herbariumiin ajaisi itsensä alajoelle ja kävelisi ylös. Ja kun me olisimme kävelleet alas, ottaisimme auton ja hakisimme toiset ylhäältä. Käytännössä kuitenkin, saukko bongari vastusti ideaa jakautumista kahdeksi tiimiksi ja aloitettuamme työt yhdessä huomasimme, että pomon idea ei olisi toiminut. Loppujen lopuksi kävi niin, että minä ja biologi jäimme yhdeksi tiimiksi ja saukko bongari meni GPS koordinaatin lukijan kanssa. Huomasimme sen olevan kaikista käyttökelpoisin ratkaisu, sillä minä ja biologi teimme yhtä hitaasti töitämme, ja saukko bongari ja GPS koordinaatinlukija olisivat turhaan joutuneet odottelemana meitä joka hetki kun kyykistyimme kuvaamaan tai keräämään kasveja tai ötököitä. He lupasivat rakentaa kivimöykyn joka paikkaan, jossa ottivat kuvan, jotta minä saisin tietoihini samat koordinaatit myöhemmin. Minun siis myös piti ottaa samasta kohtaa kuva, jotta näkisin kamerasta missä välissä milloinkin oli koordinaatteja eri kasvilajien välissä. Jos ette tajunnut niin ei se mitään, mutta toimiva systeemi. Minun siis piti aloittaa aivan alusta koko kuvien ottaminen joka ikisestä kasvista jonka löytäisin, sillä en ikinä voisi muistaa enää tässä vaiheessa niin monta sataa kasvilajia. Ja muutenkin oli jo aika ottaa parempia kuvia samoista kasveista, joita olin aiemmin löytänyt, nyt kun kuvaustekniikkani on kehittynyt.

Meidän matka oli todella pitkä. Tämä joki oli paljon helpompi kävellä kuin kanjonireunainen Halares. Ei mitään vaarallisia kalliokiipeilyitä. Tosin päädyimme taas sukeltelemaan pusikoiden läpi, ja välillä jopa ryömimän hankalimpien pusikoiden ali josta ei mahtunut konttaamallakaan alitse. Välillä liu’uimme taas liukkaita kalliota alas pyllymäkeä ja päädyimme vattupusikoihin naarmujen kera. Reidet olivat taas pikkupintanaarmuilla retken jälkeen. Tänään en itse asiassa saanut ainuttakaan pikkukärpäsen puremaa. Vanhat jäljet tosin vielä kutitti nilkoissa ja ne olivat turvonneet. Sain puolestaan heinänuhan tapaisia allergiareaktioita pusikoisessa maastossa. Joka kerta kun joutui työntämään itsensä pusikon läpi, niin sai suuhunsa ja vaatteisiinsa pölyä ja kaikkea siitepölyä ja muuta moskaa mitä ilmassa leijaili. Yskitti kovasti suurimpien pölykerrosten aikana, mutta muuten oli vain aivastelua ja nenänniistoa. Myös kreikkalaisella työparillani oli samoja oireita.

Näin paljon hienoja hämähäkkejä, ja jopa muutaman uuden hämähäkkilajin. Yksi puu oli täynnä kauniita yökköjä, niitä oli melkein joka lehdellä, eikä ne edes säikkynyt vaikka meni kuinka lähelle kameran kanssa. Sain myös kuvattua kahta pastillin kirjavaa perhosta parittelemassa. Työparini ihmetteli kuinka bongasin näitä otuksia joka paikasta, ja hän jopa kyseli minulta muutamia kasvin nimiä, joita hän ei tiennyt, mutta minä tiesin. Sain myös jakaa viisauttani ötökkä ja neidonkorento viisaudessani hänelle. Hän oli aivan pääpyörällään kuinka tiesin niin paljon kaikkea. Oli kiva tunne, kun sain oikein biologille päteä tietämykselläni asioista, joita olen täällä oppinut.

Näimme todella hienoja maisemia syvine lätäköineen, mutta kaikista hienoimmat olivat ne ,joiden takaa näkyi meri, ja näytti kuin altaat ja meri olisivat jotenkin yhteydessä. Jotkut altaat oli nimittäin padottu, tai ne vain loppuivat äkkijyrkästi ja niiden alla oli vesiputous. No joka tapauksessa, hienoa oli. Näin yhden syvän lammikon reunalla kasan amppareita ja menin kyykkimään kamerani kanssa soluttautuneena sekaan. Kukaan ei tullut nipistelemään tai nuuskimaan liian lähelle minua, päinvastoin. Minä vein kameran linssini niin lähelle yksittäisiä amppareita kun pystyin. Myöhemmin päädyimme yhteen kohtaan vähän yli puolivälin, kun olimme jo kävelleet viisi tuntia joenvartta, se oli yksi hankala kohta, josta emme löytäneet minkäänlaista keinoa palata kallionkielekkeeltä alas takaisin joenvarteen. Samaisessa kohdassa olin juuri päästänyt suustani, että olin iloinen, kun muistin ainakin yhdeneroavaisuuden biodiversiteetissä tämän Mirsonas joen ja edellisen Halares joen välillä. Se oli iso lisko, Agaman stellio gaani, ja juuri kun olin sanonut sen ääneen näin kun suuri, möykkyinen häntä vilahti kallionlohkareen väliin piiloon. Minulle on käynyt ties kuinka monta kertaa niin aiemmin, että kun ajattelin edes tuota liskoa Halaresilla, niin se ilmestyi näkyville. Mystistä. No kaivoin siis kameraani repusta, mutta se lakkasi toimimasta. Minulla oli jo aiemmin loppunut yhdet patterit tunnin kuvaamisen jälkeen ja epäilin kameran temppuilun syyksi, että patterit olisivat olleet lopussa. Kamera meni päälle, mutta zuumi ei liikkunut minnekään, eikä kameraa saanut kuvaustilaan. Se vain näytti vanhoja kuvia näytöllä. Minulla kesti ikuisuus selvittää kameran vika, ja siinä vaiheessa liskon häntääkään ei enää näkynyt kiven lohkareiden välistä. Syynä siis oli, että kamerani oli jostain syystä päätynyt kuvien katselu tilaan siitä pallurasta, josta voi vaihtaa kuvaustiloja. Minä katson aina kuvia yhdestä toisesta nappulasta käsin, enkä tästä tyhmästä väärinkäsitysnappulasta. Luulin jo että olin linssiä putsatessani saanut kameran zuumin jotenkin jumiin, ja koitin kynsillä vääntäen saada zuumia turhaan liikkumaan. Aina ei taajuu katsoa sitä helpointa vaihtoehtoa.

Menimme siis loppumatkan aika kaukana joesta yhtä polkua pitkin. Koitimme vähän väliä päästä takaisin joen varteen, mutta turhaan, maasto oli muuttunut sen verran kallioiseksi ja korkeaksi, että se teki mahdottomaksi tehtävämme. Päädyimme kulkemaan yhtä vedenjohto polkua pitkin harhailemaan jonkun oliivi tarhaan. Näimme alapuolellamme seuraavalla tasanteella vanhan kreikkalaisen rouvan syöttämässä kanoja. Hän oli todella vanha ja oli pukeutunut vanhanaikaisesti huiviin ja tummiin vaatteisiin, niin kuin täällä näkee vanhimpien ihmisten tekevän. Minun teki kovasti mieli ottaa hänestä, ja hänen kivistä rakennetusta ikivanhasta talostaan kuva, mutta en kehdannut. Koko paikka ja kokonaisuus oli vain niin idyllinen. Vanha rouva viittoi meitä menemään samaan suuntaan josta olimme tulleet, mutta tiesimme, ettemme pääsisi sitä kautta takaisin joelle. Päädyimme harhailemaan toisten sitruunapuu, aprikoosi, ja ties mihin herkkutarhoihin, ja muutamalle takapihallekin. Kun löysimme vihdoin tiemme takaisin oikealle tielle, olimme kävelleet jo seitsemän tuntia. Toinen tiimi oli liftannut takaisin ylös autolle ja ajoi meitä vastaan Meschtin hiekkarannankohdalla. Matkalla alas meren rantaan olin löytänyt tieltä tepastelevan hämähäkin. Se oli nopeajalkainen ja jouduin kiirehtimään takaperin kyykkiessäni peruuttamista sen menevään suuntaan. Sain vain muutaman tärähtämättömän kuvan. Normaalisti olisin ottanut hämähäkin kädelleni, jossei se suostuisi yhteistyöhön kanssani, mutta tämä näytti ilkeältä, ja sellaiselta, että se voisi puraista minua. Se näytti tarantellalta pienoiskoossa, niin kuin aika moni löytämäni hämähäkki.

Kun he olivat poimineet meidät kyytiinsä hurjan u-käännöksen jälkeen, he kertoivat suunnitelmistaan mennä jäätelölle ja autovuokraamon kautta limonadille. He olivat poimineet omalla matkallaan kasan sitruunoita, ja oli nyt tarkoitus viedä ne Nasissa olevaan tavernaan limonadin tekoa varten. Sitä ennen kävimme Armenistiksessa ostamassa jäätelöt, tai mehujäät, mitä nyt kukin söi ja viereisessä autovuokraamossa varaamassa auton ensiviikonlopulle. Tällä kertaa emme aikoneet ottaa Jeeppiä. Autovuokraamon seinällä oli suuri Ikarian kartta, ja suunnittelimme samalla johtajaa odotellessa meidän suurta seikkailua Ikarian halki leveyssuunnassa. Meinaamme siis kävellä Ikarian lävitse kahden viikon kuluttua jos suunnitelmat pitävät.

Ajoimme Nasiin sitruunoiden kanssa ja annoimme ne jo tutulle tavernan pitäjälle. Hän teki mielellään meille limonadea. Söimme myös kaikki neljä aimot annokset koko saaren herkullisinta ruokaa, kotitekoista pastaa kasviksilla. Tai siis eihän se linssikeittoa voita! Kello oli lähestyi jo kuutta kun ajoimme takaisin tukikohtaan. Siitä suoraan meillä olikin se kokous, josta mainitsin aiemmin. Kokouksen jälkeen minut ja toinen tyttö kutsuttiin toimiston perähuoneeseen, jossa saimme puhuttelun kreikan kokeen repuuttamisesta. Meille pidettiin saarnaa siitä, kuinka jos emme panosta läksyjen lukuun, niin koko kreikan oppitunnit lakkautetaan. Ja uusi koe on kuulemma ensi viikon loppupuolella. Nyt oli hyvä, kun siitä oikeasti kerrottiin myös minulle, jotta voin nyt panostaa tunneilla käytyjen asioiden läpikäyntiin omalla ajallani. Muut olivat saaneet saman puhuttelun aiemmin päivällä.

Illalla muut menivät pelaamaan jalkapalloa, ja minä juttelin pitkästä aikaa Matin kanssa. Kiitos Matti ajastasi! <3 Minun oli tarkoitus mennä mukaan pelaamaan, mutta kaikki näkivät kuinka onneissani olin, kun sain jutella Matin kanssa, etteivät tulleet useampaan otteeseen kyselemään, miksen ole jo tulossa kentälle.

Saimme iltaruuaksi lihapullia riisitäytteellä. Nyt pomon vaimon äiti oli kokkaamassa. Olimme keittäneet lisukkeeksi pastaa. Meille oli vihdoin annettu sellaiset perus hygienia ohjeet pari viikkoa sitten, niin kuin vaikka, että lämmin ruoka laitetaan jääkaappiin ruokailunjälkeen, ja että keittiön ulko-ovi suljetaan yöksi, ettei eläimet pääse sisään. Ja niinkin yksinkertainen asia, että pese kätes vessassa käynnin jälkeen. Uskon, että joillekkin ihmisille kolahti vasta tässä vaiheessa, että noihin asioihin myös täytyy kiinnittää huomiota.