Torstai 29.5.2008
Tänään oli vilkas päivä. Se alkoi heti aamusta. Yksi meistä sairastui. Jalkoihin pureneet ötökät olivat tehneet pahaa jälkeä. Jalat olivat turvoksissa, niin kuin kyllä kaikilla muillakin, mutta häneltä tuli mätää puremakohdista ja hänellä oli kuumetta. Minulla on vain jalat turvonneet joka puolelta, mutta niin että pystyn toimimaan normaalisti, vaikka kokoajan raavin ja kutittaa kovasti ja tavallaan särkee nilkoista. Sellainen jännä tunne. Joka tapauksessa, autoimme häntä askareissa, siivosin keittiötä vieläkin puhtaammaksi ja tiskasin aamutiskejä ilman pesuainetta. Piilotin sen pienen pisaran pesuainetta lounasta varten, sillä silloin on paljon likaisempia ja rasvaisempia tiskejä, kuin mitä aamualalla syntyy.

Pomot ja heidän apurinsa touhusivat toimistossa järjestelemässä huonekaluja luokkahuonemaiseksi muodostelmaksi ja muutenkin valmistautuivat tulevaan koitokseen. Minä puolestani jatkoin tunnistustehtävääni. Perehdyin tänään rantakasveihin, ruokoihin ja kaisloihin, ja niittyheiniin. Ne eivät loppujenlopuksi oletkaan vaikeita, sillä olin kuvitellut ottaneeni eri kasveista kuvia, mutta suurin osa osoittautui samaksi lajiksi Cyperus longukseksi, mutta vain eri kehitysvaiheessa oleviksi. Haalin taas käsiini kaikki mahdolliset kasvikirjat ja jatkoin kukkasten tunnistamista. Jotkut ovat todella hankalia. Ne näyttävät todella helppo tunnisteisilta, mutta eivät ole. Siis sellaiset kasvit, joita täällä kasvaa joka puolella. Kun niitä kuitenkin tarkemmin tarkastelee huomaan, että ne voivat olla joku tuota tai tuota tai tuota perhettä, ja yhdessä perheessä voi olla vaikka 200 sukua, ja niissä vielä alalajina muutaman tuhat kasvia. Eli ei mikään helppo homma. Ja mikään kirjahan ei näytä kaikkia kasveja. Jokaiselle kasviperheelle pitäisi olla oma kirja, mutta kaikkien kirjojen läpikäynti olisi mahdoton tehtävä.

Menin tänään yhdentoista aikaan keittiöön nälissäni keittämään teetä ja syömään jotain vatsantäytteeksi. Paikalle tuli yksi pomoista ja pelkäsin hänen reaktiotaan kun olen kesken työpäivän keittiössä tyydyttämässä nälkääni. Hän ei onneksi sanonut mitään pahaa, kysyi riittääkö hänellekin teetä. Minulla oli jo puolustuspuhe valmiina, kuinka sanoisin, jos syömistäni moitittaisiin. Kun palasin takaisin tekemään töitä, olivat lapset jo tulleet. Heitä oli iso kasa. Etsin muutaman kasvin ja juuri kun olin lopettelemassa ja lähdössä uudelleen venyttelemään jalkojani ruudun edestä he tulivatkin tietokonehuoneeseen. Koitin äkkiä saada jonkun kirjan auki, kun olin juuri sulkenut kaikki tiedostotkin, että näyttäsi, että olisin työntouhussa. Videokamera nimittäin seurasi perässä. Minä vielä mokasin pahemman kerran kun otin oman kamerani esiin ja räpsin kuvia innokkaista lapsista. Se varmaan taltioitui videokameraan. Hups. Huomasin kasveja nimetessäni, että vaahteroitakin voi olla monenlaisia. Sitten on vielä vaahteran näköisiä puita, aivan samanlaisella lehdellä varustettuja, mutta kuitenkin aivan totaalisen eri lajia. Yksi täälläpäin runsaslukuinen puu on esim. Plane tree.

Saimme hyvää ruokaa päivälliseksi ja lapsetkin tulivat samaan aikaan syömään eväitään ulkopöydille. Minä tiskasin viimeisellä tiskiaineen pisaralla kaikkien tiskit. Laimensin sen ensin pesuainepurkin pohjalla, jotta saisin kaikki mahdolliset pesuaineet käyttöön. Selvisin puhtain lopputuloksin.

Myöhemmin yksi pomoista tuli ihastelemaan kameraani. Hän oli eilen pyytänyt minulta kuvia, ja nyt kommentoi sitten yhtä niistä. Olen sen laittanutkin nettiin muiden nähtäville, sellainen todella lähikuva sudenkorennosta. Hän luuli, että kamerani on joku todella hyvä, tai että minä olen joku hyväkin valokuvaaja. Pah. Tuuria vaan.

Työpäivän päätteeksi meillä oli taas tunnin kreikankielen oppitunti. Meille ollaan opetettu tiesd mitä jo tähän asti. Joka päivä, kun on tunnit niin tulee paljon asiaa. Tuntuu kyllä, etten vielä ole oppinut mitään sanomaan kreikaksi, mitä en olisi osannut sanoa ennen tunteja. Tietysti nyt kirjoittaa ja lukee sujuvammin. Täällä on vaan se vika, ettei jää aikaa lukea jälkikäteen mitä olaan tunnilla opittu. Täällä aika menee niin nopeasti töiden jälkeen. Menimme myös tänään viimein pesemään pyykkiä. Oli jo aikakin. Osa lähti taas uimaan illalla, minulle riittää viikonloppu-uinnit aivan hyvin.