Tiistai 13.5.2008

Tänään ei menty ollenkaan ulos tutkimusmatkalle. Koko päivä oli tietokoneen äärellä ähertämistä. Minä koitin tunnistaa eilen ottamiani kasveja ja ötököitä aika huonolla menestyksellä. Katsoin monista kasvikirjasta ja eläin/ötökkäkirjasta, mutta en löytänyt montaakaan yhtäläisyyttä. Mitä ihmeen kasveja ja ötököitä täällä Ikarialla sitten vilisee, jossei niistä ole kuvia kirjoissa. tai ehkä kuvat olivat puutteelliset. Ei esimerkiksi löytynyt aivan perus muurahaisen kuvaa. Oli vain ties mitä punertavan sävyisiä, mutta ei mustaa. Mitä ihmettä? Minulla meni koko työpäivä kasvikunnan ja eläinkunnan kirjojen parissa vertaillen niitä melkeinpä turhaan minun ottamiini kuviin. Piirsin osan ötököistä, joita en löytänyt kirjoista. Aivan sellaisia perusötököiden kuvia. Autoin myös päivän mittaan Georgea. hän ei oikein edistynyt työssään. Vaikutti siltä, kun hänellä olisi kokoajan sama tiedosto auki, sanakirja sylissä ,ja musiikki kovalla. Muut juonittelivat häntä vastaan ja piilottivat kaijuttimet pois, mutta George tajusi ottaa viereisen tietokoneen kaijuttimet käyttöön. Myöhemmin yksi pomoista tuli sanomaan hänelle, että jos haluaa kuunnella työaikana musiikkia, niin täytyy käyttää kuulokkeita. Autoin häntä antamalla tiedostoja ja koittamalla selittää, että meidän tutkimuksissa kuuluu olla tiettyjä tieteellisiä piirteitä, lähinnä että käyttämämme nimikkeet tulee kaikilla olla kirjoitettu samoin. Kirjoitin aamulla myös raportin eilisestä. Kun Mihailis oli lukenut sen, hän halusi, että kerron vielä erityispiirteitä, kuinka tämä kohta jokea eroaa muista joenkohdista. Kirjoittelin sitten suurista sammakoista, ja liukkaista kallioista. Menimme yhden aikaan valmistamaan ruokaa Jernein kanssa. Meidän ei tarvinut lämmittää kuin eilistä kidneypapu keittoa, ja leikata leipää. Minä hoidin leivän leikkuun, siinä tosin kesti saman verran, mitä suuren kattilallisen keittoa kesti lämmittää kiehumispisteeseen. Talossa ei ollut ainuttakaan terävää veistä. Aloitin pöydällä olevalla kurjalla, oikein laineen muotoiset terät omaavalla todella tylsällä veitsellä. Siinä melkein leipä vinkui kunolisi kumia leikannut. Vaihdoin juuresveitsen kokoiseen terävämpään veitseen, mutta suurimaalaisleipä oli liian tiukka vastus pienelle juuresveitselle. Loppujenlopuksi päädyin rikkinäiseen todella terävään veitseen. Sellaiseen hyvään, niin kuin mummolassa on se iso veitsi. Siitä vaan puuttui kahva kokonaan, eli minun piti pitää kiinni veitsen yläpuoliskosta. En onneksi satuttanut itseäni. Leivänleikkuu oli paljon nopeampaa tällä pelkällä terällä, kuin mitä se oli kahdella ensimmäisellä veitsellä yhteensä. Koitin pitkin päivää selvittää mistä saisin ostettua uudetkengät, ja milloin Polikarpoksessa oleva kenkä kauppa olisi auki, ja myydäänkö siellä edes sandaaleita, ja saanko lähetä, ja vielä voinko ottaa jonkun mukaani. Tässä kävi niin, että päädyin esittelemään rikkinäisiä sandaaleitani korkeimmalle pomolle, ja hän tuumasi hetken ja sanoi ” No good, new shoes!” Ja sit kyselin vielä siltä lupaa lähteä kenkäkauppaan, mutta hän ohjasikin minut Archipelagogsen maastoautoon. Siellä oli varmaan 8 paria ikivanhoja melkein yhtä risoja kenkiä, kuin mitä minulla oli, ja minun piti siitä valita itselleni sopivat kengät. Löysin tuollaiset nilkkaan asti ylettyvät kengät, ainoat, jotka eivät satuttaneet jalkojani. Menin näyttämään kenkiä tälle suurimmalle pomolle Theodorikselle, ja hän sanoi: ” 50 euros!” Tokaisin sitten, että mielummin ostan uudet kengät kun maksan tälläisistä tyhmännäköisistä kengistä 50 euroa. Hän tiputti hintaa: “40, 30, 15, one euro per day, 50 cents per each day you use them..!” Ja loppujen lopuksi olin ihan tyrmistynyt. Aluksi kun luulin tosissani, että hän meinaa pyytää minulta rahaa vielä noista kulutetuista kengistä. Eli siis saan pitää noi kengät koko tän ajan ja tuoda Suomeen jos vaan rinkassa on tilaa. Mutta ei ole. Myöhemmin työpäivän loputtua kun veimme Mian kanssa pyykkejä tämän isoimman pomon veljen luo, niin sain koekäyttää ”uudet” kenkäni. Niillä oli ihan hyvä kävellä, mutta ei niissäkään pitoa pohjasta löydy, eli ei kannata lähteä kallio kiipeilemään. Meinaan muutenkin joka tapauksessa ostaa uudet sandaalit täällä, täällä ei pärjää ilman semmoisia remmisandaaleita. Tänään oli muuten naarmuton päivä. Tosin, aamusta lähtien (tai siis jo monta päivää lähtien) olen ollut täynnä kutisevia näppylöitä. Nyt minulle oli ilmestynyt oikeankäden (miksi taas oikea, alkaa jo kummastuttaa) kyynerpään kohdalle sellainen kova nyrkin kokoinen litteä patti, siitä puraisi joku ötökkä paripäivää sitten, silleen palasen pois verta tihkuen. Jännä, että nyt vasta tuli näin suuri reaktio.