Lauantai 3.5.2008

Heräsimme kovin myöhään. Suurin osa porukasta oli ollut taas baarissa, nyt olivat tulleet jopa 4 aikaan jo kotiin. Jäin taas tukikohtaan melkein yksin. En tiedä paljonko se vaikuttaa, etten ole menossa muitten mukana baareissa. Tänään meidät oli itse asiassa kutsuttuhäihin illalla, joten nyt aion mennä mukaan, jos loppujen lopuksi lähdemme. Suunnittelimme heti aamusta, että menisimme uimaan ja pesisimme pyykkiä. Luulin, että meillä olisi täällä pyykkikone, mutta se osoittautuikin vedenlämmittäjäksi. Pyykit täytyy pestä lähellä sijaitsevassa yksityiskodissa. Lähdimme uimarannalle kävelemään kahdessa neljän porukassa eri reittiä, tukikohtaan jäi vielä muutama, jotka tulivat myöhemmin autolla. En tiedä kävelimmekö kaksi vai kolme tuntia, mutta siihen ei kiinnittänyt huomiota, sillä kävelimme paratiisissa. En ole ikäissäni nähnyt moisia maisemia. Kävelimme aluksi pikkuteitä pitkin, kiemurtelevia ja viihtyisiä. Talot teiden varrella olivat kivan näköisiä, ja niiden puutarhat kukoistivat. Näimme paljon kirsikka, sitruuna, oliivi ja appelsiinipuita. Vain sitruunapuissa oli tällä hetkellä kypsiä hedelmiä. Jatkoimme viereisestä kylästä seikkailureittiä rannalle. Kävelimme pikku polkuja pitkin jyrkkien kallionreunuksien vierellä vehreä jokilaakso alapuolella. Välillä polku johti alas joenviereen ja poikkesimme katsomaan mitä siellä asustaa. Näimme käärmeitä, todella paljon sammakoita ja kaksi todella suloista kilpikonnanpoikasta. Pidin yhtä kilpikonnaa kädessäni, se oli kivaa. Näimme itse asiassa myös saukonjätöksiä. Menin tutkimaan läjää lähemmin, mutta en osannut tulkita mitä se oli syönyt. Siitä olisi kuulunut löytyä kalanruotoja, sillä saukot syövät niitä, mutta täällä ei näytä olevan kaloja joissa, joten ehkä ne syövätkin sammakoita täälläpäin. Käärmeet ainakin syövät. Käveleminen täällä on aivan uskomatonta, minne ikinä katsookin näkee vaan kaunista. Varsinkin jokilaaksojen vierustat ovat upeita. Näimme paljon niittykukkia keskellä kalliosta tasankoa. Löysimme esimerkiksi lupiineja, ja niitä samoja keltaisia hyvän tuoksuisia kukkasia, mitä kasvaa Irlannin nummilla. Ilma tuoksuu täällä todella raikkaalta, täällä on aika harvassa autojakin, eikä mitään teollisuutta saastuttamassa. Ääninä kuuluu vain luonnon omia ääniä eläinten ääntelehdyn lisäksi. Täkäläiset sammakot muuten kurnuttavat todella oudon kuuloisesti, ne kuulostavat vähän jopa linnuilta. Joka tapauksessa pääsimme rannalle, jalat olivat aivan naarmuilla, sillä aluskasvillisuus poluilla oli kovin piikikästä. Kaikki muut olivat jo olleet rannalla jo tunnin, olimme näköjään jääneet kovinkin pitkäksi aikaa aina ihastelemaan jokilaaksoja. Menimme heti uimaan ja heittelemään frisbiitä. Vesi oli aika kylmää, saman lailla joutui menemään veteen varvas varpaalta kuin suomessakin. Vesi oli todella kirkasta, laguunimaista, siis aivan sinistä. Pohjalla oli vain hiekkaa, ei siis mitään kaloja tai muuta. Ei vissiin tällä rannalla ainakaan. Hiekkaranta oli varmaan kilometrin pituinen, eikun leveyden, miten se nyt sanotaan, mutta ruohonreunasta vedenreunaan oli siis ehkä 30 metriä hiekkaa todella hienoa hiekkaa, niin hienoa, että edes minä en olisi voinut sihdata sitä hienommaksi. Se oli myös todella vaaleaa. Vedessä en mennyt kaulaa syvemmälle. Aaltoja ei sinänsä nähnyt, mutta ne kyllä tönivät helposti minua rantaan päin suurella voimalla. En varmaan ikinä uskalla mennä syvemmälle veteen. Vesi ei muuten tuntunut olenkaan suolaiselta, tai haissut sellaiselta niin kuin meri yleensä, joiltain simpukoilta tai muilta. Makasin vain rannalla hattu päässä ja välillä ihastelin hiekan hienojakoisuutta käsilläni. Taustalla soi chillaus musiikkia, regeetä tai jotain, Bob Dylaniakin soitettiin. En tiedä kauanko olimme rannalla, mutta kun lähdimme, sain autokyydin. Silloin vasta tajusin, että auton nopeusmittari ei toiminut lainkaan, siksi en tiennyt aiemmin millä nopeudella ajoin. Autossa oli jotain käynnistys ongelmia, se piti käynnistää alamäessä. Ajoimme monen pikkukylän halki ja tankkasimme välillä, täällä ei tarvitse itse tankata, sanotaan vain tankkaajalle, että millä rahalla tankataan. Tiet olivat taas hurjia, melkein jokainen mutka on kuin u-käännös. Niin jyrkkiä ne ovat, ja tosiaan ykkösellä melkein koko matka ylös. Välillä oli hirveetä kun kurvin takaa tulikin rekka. Takaisin Archipelagogsella autoin ruuan valmistuksessa ja keitin teetä. Olimme muuten saaneet alumiinitölkki maitoa. Oli ihanaa juoda taas pitkästä aikaa teetä maidon kanssa. Olin yhtenä vai kahtena päivänä juonut sitä jopa ilman maitoa irvistelemättä. Saimme eilen illalliseksi pastaa ja linssikeittoa. En ollut ikinä ajatellut, että se voisi olla niin pahaa. Irvistelin sisäisesti, ettei kukaan pahastuisi. Nyt söimme munakasta ala sipuli ja peruna ja minun murskaamat pippurit. Odottelimme alkuillasta illallista, jonka Theodoriksen (pomo, ei vielä nähty) äiti valmistaisi. Näimme myös luultavasti hääkulkueen. Pitkä jono autoja tööttäillen ja ampuen, en tiedä pyssyillä vai millä, mutta pauke kuului. Meidän tukikohdalta näkyy ties kuinka pitkälle, monenmonta kivikkoista kukkulan huippua kaukaisuuteen asti. Lähdimme kävelemään häihin vähän ennen puolta yötä. Sitä ennen saimme liharuokaa ja katsoimme komediaa. Kävelimme Agilos Kirkokseen varmaan 40 minuuttia alamäkeä, matka ei tuntunut tosin niin pitkältä. Näimme hääpaikan, joka oli täynnä ihmisiä syömässä pitkien puupöytien äärellä ja juomassa paikallista vahvaa viiniä. Päätimme, ettemme menisi häiritsemään heitä ainakaan vielä, vaan menimme läheiseen pubiin. Se näytti aika tavalliselta pubilta, siellä oli ilmainen biljardipöytä, voitin vahingossa yhden matsin. En tiedä monenko tunnin jälkeen lähdimme, mutta sen verran viivyimme, että suurin osa kerkesi juomaan 3-4 kaljaa. Täällä pubeissa täytyy itse laskea, montako on juonut ja lähtiessä kertoa se pubin pitäjälle ja maksaa. Eli kaikki perustuu luottamukseen. Meidät otettiin vieraanvaraisesti vastaan, isäntä kysyi heti montako meitä tuli ja ositti meille istumapaikat. Se oli vähän niin kuin joku kunnantalo, sellainen suorakaiteen muotoinen, keskellä ovi ja tanssilattia. Siellä soitettiin kreikkalaista musiikki viululla ja luutulla, ja juhlaväki tanssi piirileikkejä. Meille tuotiin ikkunan kautta isot lautaselliset ruokaa, riisiä, ja iso pino lihaa, oli myös pasteijoita, ja leipää ja sitä hyvää jugurttikastiketta kurkulla. Ilma oli tunkkaisen savuinen, joten itse en viihtynyt kovinkaan kauaan. Meitä lähti neljä aikaisemmin kotiin. Meidät poimittiin melkein alkumatkasta pick-upin lavalle, ja saimme kyydin melkein tukikohdalle asti. Onneksi, sillä mieli oli väsynyt samoin kuin jalatkin. Ensimmäinen yö, jolloin tajusin käyttää makuupussia.