Sunnuntai 11.5.2008

Meidät tuli taas herättämään slovenialainen poika. Kävimme syömässä aamupalaa ja aloimme työstämään äitienpäiväkortteja. Olin eilen ottanut kävelymatkalla kuvia kukkapuskista, jotta saisin korvattua valkovuokot edes jollakin. Koneella työskennellessämme romanialaiset soittivat pihalla musiikkia. Heillä soi kokoajan samat näköjään Romaniassa olevat hittibiisit uudestaan ja uudestaan. Niihin alkaa jo tottua, kun on kuullut ne jo monta kertaa. Myöhemmin samana päivänä Avra jammaili musiikin tahtiin ja pakkasi tavaroitaan kun hän lähtee asioille viikoksi. Työstin päivällä koostetta meidän tukikohdasta. voitte tutustua kuvakokoelmaan lähemmin, ja hahmottaa tapahtumapaikat. Menin yhden aikaan nälissäni keittiöön haahuilemaan, josko löytäisin ruokaa. Romanialaiset olivat juuri paistamassa ranskalaisia, ja tarjoutuivat tekemään minullekin jos haluaisin, onnekseni huomasin kuitenkin, että joku oli lämmittänyt eilistä hyvää linssikeittoa, ja söin sitä suurella nautinnolla muutaman lautasellisen. Aikaisemmin aamulla olin huomannut, että joku oli syönyt meidän jugurtit jääkaapista, menin tekemään salapoliisityötä selvittääkseni tekijän. Loppujen lopuksi päädyin oikeille jäljille romanialaisiin tyttöihin, ja kävin heille sanomassa, etteivät vastaisuudessa söisi jääkaapista jugurtteja, elleivät olleet niitä itse ostaneet. Mia lähti Jernein kanssa kävelylle läheisen joen ympäristön. En halunnut lähteä mukaan, kun halusin rakkojeni parantuvan, mielummin olisin tämän päivän sisätiloissa sukkasilteni jo pelkästään auringon punertavan selkänikin takia. Minusta muuten tuli aivan Petteri Punakuono eilisestä rannalla olosta. Huomasin aamulla peilistä katsottuani, että olen punaposkinen ja –nenäinen. Hassua. Menimme Mian kanssa teelle/caputsinolle kun hän tuli kävelyltä. Söin myös samalla muutaman palan leipää kerta sitä vieläkin oli jäljellä. Iltapäivä ei enää ollutkaan niin leppoisaa kuin sen olisi pitänyt olla. Siivousintoni jyräsi jälleen. Aloitimme Mian kanssa viemällä vessan roskat ulos. Olenkohan kertonut, ettei täällä saa laittaa vessanpönttöön paperia, vaan ne pitää laittaa roskikseen. Tulimme takaisin tukikohtaan pesemään kädet ja palauttamaan yhden roskapöntön ja sen jälkeen lähdimme katsomaan, josko lähikauppa olisi auki ja saisimme jugurttia. Se ei ollut, joten tulimme takaisin siivoamaan vessoja. Pesimme ja hinkkasimme ne joka puolelta. Minä aloitin suihkuverhoista. Ne olivat aivan selkeää likaa täynnä. Seiniä putsatessa satutin kuitenkin oikean (miksi taas oikea?) pikkusormeni. Seinälista oli todella terävä ja sujuvaliikkeinen rätin heiluttelu loppui lyhyeen. Lavuaariin valui paljon tummansakean punaista verta. Mia käski laittamaan käden ylös ja painamaan haavaa. Vuoto ei kuitenkaan meinannut loppua ja pyysin romanialaisten apua. Toinen haki minulle ensiapupakkauksesta laastaria. Sen etsimiseen kesti kuitenkin niin kauan aikaa, että suuri vuoto oli jo loppunut, ja laastari sormessa ei enää muuttunut punaiseksi. Haava oli kuitenkin syvä ja kivulias, ja sitä vihloi jännästi. Jatkoin siivoamista vasemmalla kädellä. Jälki ei ollut yhtä hyvä kun se olisi voinut olla oikealla kädellä. Loppujenlopuksi siivosimme ikuisuuden, tai minä ainakin. Kun kaikki kolme vessaa alkoi säihkyä puhtautta ja tuoksua raikkaammalta päätti myös laastarini irtisanoa itsensä. Halusin silti jatkaa siivousta, vaikka pelkäsinkin pöpöjen pääsevän syvään, punertavaan haavaani. Jatkoin mieli touhuani keittiön puolella. Siinä vaiheessa ruvettiin jo katsomaan, että nyt se tais innostua liikaa siivoamaan. Halusin kuitenkin jatkaa, kun tällä kertaa kukaan ei tullut repimään minua pois rätin ääreltä. Keittiössä siivosin tasoja, vein pestyt tiskit paikoilleen ja tiskasin jäljellä olevat. Pesin myös seinät ja kaapinovet. Kaapinoviin päästyäni porukka oli tullut rannalta. Slovenialainen tuli keittiöön ja kysyi halusinko teetä. Hän jäi seuraamaan hänen mielestä pakkomielteistä siivoamistani ja piinasi minua kysymyksillä tulevaisuuden suunnitelmistani. Joku oli rannalla möläyttänyt, että minulla on kuulemma suuriakin tulevaisuudensuunnitelmia, joten hän halusi tietää kaiken elämästäni, ja loppujen lopuksi hän päätyi kritisoimaan unelmaani kotiäitinä olemisesta. Juuri kun olin pääsemässä käsiksi todella likaisiin ikkunoihin, sain apuvoimia työpariltani. Pyysin Judithia menemään putsaamaan ikkunat ulkopuolelta. Viimeistelin ikkunoita ikuisuuden sanomalehdenpalasella, eikä siltikään kaikki pinttyneimmät rasvaläikät lähteneet pois vaikka aloitin monta kertaa alusta niiden pesemisen. Nyt tuli muuten sähkökatkos. Loppujenlopuksi kun olin saanut tarpeekseni siivouksesta ja elämäni kritisoinnista, laitoin slovenialaisen lakaisemaan keittiön kivilattian. Olin aikaisemmin jo mopannut kokkauspuolen lattian. Yhdessä vaiheessa siivoustani kaikista suurin pomo oli tullut keittiöön ja ihastellut kädenjälkiäni. Hän ei paljoa englantia puhunut, mutta bravo bravo hän sanoi. Hän oli kokkaamassa koirille ruoka. Sellaista epämääräistä mömmöä, johon näytti olevan lisätty kaikki mahdolliset jämät viikolta. En täten voinut putsata kaasuliesi tasoa koiranmömmöjen olevan tulella. Myöhemmin olin taas aivan puhki, niin kuin kaikkina muinakin päivinä, ja olin suihkun tarpeessa. Joku oli jo kerennyt sotkea vessan lattiat ja konttailin ne ensin puhtaiksi. Illemmalla kun sain vihdoin rauhoitettua itseni nautittua kaksi lautasellista hyvää linssikeittoa huomasin olkavarrenlihasteni ja ojentajieni olevan aika loppuun käytettyjä. Tulipahan välillä ylävartaloa treenattua ainaisen kävelyn sijasta. Tosin tänään tuli kontattua ja kyykittyä varmaan yhtälailla mitä jalkalihaksia käytettään puolentunnin ylämäessä. Se siitä helposta sunnuntaista. Saimme vielä myöhemmin kahdeksan aikaan Varvaran (isoimman pomon äidin) kokkaamaa ruokaa. Lihakastiketta ja riisiä. Söin taas täydellä ruokahalulla, vaikka olin syönyt vasta tunti sitten kaksi annosta linssikeittoa. Muut aloittivat katsomaan samaista ranskalaista elokuvaa, jota Mia ja Jernei olivat katsoneet yhtenä iltana. Minua ei vieläkään huvittanut liittyä seuraan, halusin ensin selvittää välit väsyneiden lihasteni kanssa, ja baarijakkaralla istuminen elokuvan äärellä ei ollut paras vaihtoehto parantaa ja rentouttaa lihaksia. Tajusin muuten äsken, että minähän olen syönyt tänään kuusi lautasellista linssikeittoa. Miten se voi olla mahdollista? Eihän kukaan voi jaksaa syödä niin paljon yhden päivän aikana. Päätimme pestä huomenna pyykkiä Mian kanssa, ajattelimme, ettemme kehtaa mennä tänään, jos kreikkalaiset viettävät sunnuntaina vaikka jotain pyhäpäivää. Toivon, ettei tule mitään synkkiä päiviä, sillä meinaan pestä kaikki pitkähihaseni.