Tiistai 20.5.2008

Aloitin aamun raapimalla koko kroppaan levinneitä ihottuma näppylöitä, jonka jälkeen marssin alas aamupalalle vesimuroja ja leipää syömään. Olen nyt pari päivää juonut teetä ilman maitoa, mutta ei se näytä vaikuttavan näppylätilanteeseen, joten aloitin tänään lipsumisen siitä säännöstä.

Koko päivä meni toimistossa kukkia etsiessä. Sain käyttööni muutaman uuden kirjan, josta sain lisävinkkejä nimeämiseen ja apua muutaman kasvin tosta noin vain löytämiseen. Iltapäivä viiden aikaan meillä alkoi kreikankielen oppitunti. Meille opetettiin aakkoset, ja kaikki poikkeussäännöt tiettyjen kirjainyhdistelmien kanssa. Ei sikäli mitään uutta.

Minä olin tänään kokkausvuorossa. Lämmitettiin eilistä Pastitsiota hurjassa kaasu-uunissa. Tehtiin myös porkkana-, sitruunamehu - appelsiinisalaattia ja omena-kaneli salaattia. Olen joka päivä touhunnut keittiössä samoja askareita; siivonnut pöytätasoja leivänmurusista ja likaisista astioista ja kantanut kuivuneita astioita kaappiin, kun kukaan muu ei sitä näytä tekevän. He laittavat märkiä astioita kuivien päälle, vaikka kuivauskoppa olisi jo aivan täynnä. Silloin jo kuivuneet astiat ovat turhaan kuivaneet, eikä niitä taaskaan voi laittaa moneen tuntiin paikoilleen astiakaappiin.

Tänään luultiin jo vähän aikaa, että kolmas maailmansota alkoi juuri täällä Ikarian saarella. Kuului jyminää taivaalta, ja kaksi tykinlaukauksen kuuloista pamausta ”Dutum-Dutum”. Kaikki ryntäsivät ulos, ja yksi juoksi pois vessasta kun ei halunnut tulla kuolleena löydetyksi sieltä. Ihmeteltiin vähän aikaa naamat pilvistä taivasta kohden, että mitä ihmettä juuri tapahtui. Jyrinä ja äänet olivat todella kovia. Mitään ei kuitenkaan seurannut ja elämä jatkui normaalina. Eilen illalla tuuli muuten aivan valtavasti. Hyvä, että pysy pystyssä ulkona, ja kun avasi minkä tahansa oven, niin lensi tuulen voimasta oven mukana ulos tai sisään. Nukkumaan mennessä pelkäsi barakkien kaatuvan nurin; ne heiluivat kun jotkut traktorit olisivat koittaneet saada niitä kumoon. Nurkista ja ovenraoista, samoin kuin ikkunoista ja katonreunoista tuulla puhalsi, että kirjansivut lepattivat. Oli aika kauheeta mennä nukkumaan. Laitoin varmuudenvuoksi makuupussin niin ylös asti kiinni kun kykenin, jos vaikka barakki menisi nurin ja putoaisin yläpedistä, jotten saisi niin pahoja kuhmuja jos laskeutuisin ilman makuupussiin pehmeyttä.