Maanantai 19.5.2008

Tänään heräsin ilkeään kutinaan. Se oli joka puolella; selkä ja vatsa pahimpina kohteina. Havahduin kauheuksekseni, että entä jos tämä onki sitä mummon varoittelemaa tuhkarokkoa, mutta silloinhan meillä kaikilla täällä pitäisi olla se, kun muillakin on oireita,. ja siihen tuhkarokkoon kuului kuumeilu ja muuta, eikä täällä sellaisia oireita ole näkynyt. Söin taas aamupalaksi vesimuroja. Sain kerrankin valmiiksi keitettyä teetä. Romanialainen tyttö kehotti minua juomaan teetä ilman maitoa, joten olen juonut tämän päivän pelkkää mustaa teetä. Muutaman irvistyksen olen joutunut naamalleni vääntämään kitkerän maun takia, mutta alan jo oppia äkkipikaisiin pakollisiin muutoksiin, joihin täytyy sopeutua jos haluaa selvitä eteenpäin. Vein tietokoneeni ja tarvitsemani välineet; kasvi- ja eläinkunnan kirjat mukanani tietokonehuoneeseen.

Aloitin tutkimaan todella kaunista sudenkorentoa. Se osoittautuikin damselfyksi eikä dragonflyksi. Katsoin ensin kirjoista kuvia, jotta saisin jonkinlaisen käsityksen mihin sukuun se saattaisi kuulua, sillä kirjoissa ei ikinä ollut samanlaisia kuvia, joita minä olin ottanut, siis siiven värit saattoivat olla esimerkiksi totaalisen eriväriset. Muutaman vaihtoehdon löydettyäni etsin internetistä niiden latinankielisillä nimillä kuvatuloksia. Löysin satavarmasti oikean suvun, mutta minulla on vielä kaksi vaihtoehtoa tarkemmasta määrittelystä: Calopteryx virgo tai Calopteryx maculata.

Meidän netti meni poikki puolen päivän aikaan. Meiltä tultiin kyselemään, josko joku miestä lataa netistä elokuvia tai vastaavaa, sillä täällä on joku päiväkiintiö vastaanotetuista tiedostoista, ja kun se on täynnä, niin netti katkeaa. Seuraavana päivänä on taas puhdasalku ja sama päivittäinen kiintiö. Kun kukaan ei tunnustanut latailleensa mitään suurta netistä, niin päädyttiin siihen tulokseen, että joku ulkopuolinen oli äkännyt ilmaisen nettiyhteyden ja nyt lataili meidän kustannuksella monia kymmeniä elokuvia päivässä. Toivottavasti syyllinen saadaan kiinni ja meille asennettaisiin salasana suojaamaan verkkoyhteyttä. Ei ole kiva kun kukaan ei voi tehdä työtään kunnolla sen takia, että joku pöhkö latailee itselleen elokuvia tai muita todella suuria tiedostoja.

Minä jumituin tiedon puutteeseen ja päätin käydä esittelemässä allergianäppylöitäni kaikille. Taas pähkäiltiin mistä ne johtuisi, ja nyt minulle jopa annettiin ensiapulaukusta paikallista rohtoa hoidoksi. Se tepsi ehkä puolituntia. Sen aikaa ei kutittanut, oli ihanan raukeaa kun ei kädet syyhynnyt kokoajan ympäri kroppaa rapsuttamassa. Se varmaan jo muutenkin näytti tyhmältä, että raapii itseään. Myöhemmin pääsin muiden mukana autolla apteekkiin hakemaan itselleni vastaavaa lääkettä. Mia meni ottamaan vesinäytteitä työntekijöiden kodeista. Paikallisille tuli mieleen, että nyt on kova toukka vuosi. Ikaria oli täynnä perhosten toukkia yllin kyllin joka seitsemäs vuosi, ja nyt oli juuri yksi seitsemästä vuodesta. Ne levittävät ilmaan jotain pölyä, jolle suurin osa ihmisistä on kuulemma allergisia. Ja niiden vaikutus voimistuu jos tuulee kovasti. Tänään onkin ollut aivan todella tuulinen päivä. Ulkona pysyy hädin tuskin pystyssä, kokoajan jossain päin tuuli ujeltaa kun istuu sisällä. Puut vääntyvät aivan vinoon, ja autot ovat epävakaita ajaa. Jos olisi jossain kallionkielekkeellä kädet levällään tai sateenvarjon kanssa niin lähtisi varmasti lentoon niin kuin Maija Poppanen. Menimme apteekista Anastasian talolle. Hänen äitinsä oli tullut vauvan kanssa apteekkiin. Liekittelin vauvan varpailla vähän aikaa ja höpisin huvituksia. Vielä nimetön isoäiti on minulle aina kovin mukava, kyselee kuulumisia ja vointia ja hymyilee minulle. En ole huomannut, että hän tekisi yhtälailla muille minua vastaavassa asemassa olevalle henkilölle. Olisin saanut samaa herkullista turkkilaista teetä, mutta Mia kerkesi jo tulemaan ottamaan vesinäytteen ja oli niin nopea, ettei vesi kerennyt kiehumaan. Anastasia sanoi, että minun pitää tulla joku toinen kerta teelle.

Takaisin toimistolla minut oikein kutsuttiin toimistoon työskentelemään, enkä joutunut olemaan tietokonehuoneessa melun keskellä. Jännää. yleensä jos toimistoon päätyy edes hetkeksi, niin siitä häädetään saman tien pois. Mitäköhän nyt olin tehnyt saadakseni sellaisen kunnian. Eilen illalla slovenialainen otti puheeksi, että olenko huomannut, kuinka täällä tietyt ihmiset ajattelevat minusta; olettaa tiettyjä asioita, että minkälainen olen ihmisenä. Tiedän, etten ole täällä mikään seurapiiri ihminen, kuuntelen mielummin, jätän väliin kaikki baari-illat ja vetäydyn mielummin rauhassa kirjoittamaan kun seuraamaan tuntemattomia, tylsännäköisiä elokuvia. En sitten tiedä millainen kokonaiskuva minusta on muodostunut muiden silmissä. Sen jo tiedän, että aina nälkäinen mahani on tullut lähinnä vitsiksi, kukaan ei enää ota saman lailla sitä tosissaan, vaan vitsailee vaan sillä. Sanon aina ääneen kun minulle tulee aivan valtava nälkä ja vatsani kurnii. Minusta ei ole kiva olla kokoajan nälkäinen.

Vähän ennen töidenloppua tajusin taas, että minulla oli taas puuttuvia GPS-numeroita kuvien nimeämisessä, onneksi tiesin jo kuinka käsitellä asia. Työstäminen kesti kuitenkin ikuisuuden, minun piti hahmottaa parinsadan kuvan GPS-koordinaatit, missä mikäkin oli otettu, sillä tämä virhe oli edellistä suurempi ja kosketti jokaista kuvaa. Välillä oli ihan pihalla, kun joku keskeytti ajatuksen. Mia sanoi, ettei ikinä voisi hahmoittaa niin monta kuvaa kerralla. Minä muistan kaikki kukkaset, joista olen ottanut kuvan, tai ötökät, sillä niitä on tullut pällisteltyä jo niin kauan ja monta kertaa.

Saimme iltaruuaksi Pastitsijaa, sitä makaronilaatikon tapaista, meille oli myös ilmestynyt omenoita ja appelsiineja. Vaihdoimme vielä ennen nukkumaanmenoa viikonlopun kuvia keskenämme.