Keskiviikko 28.5.2008
Eilen illalla minut lähetettiin sittenkin kenkäkauppaan, vaikka olin jo päättänyt olla menemättä. Minulle tultiin kertomaan, että isoin pomo tulisi hakemaan minua aivan kohta ja veisi minut kenkäkauppaan. Juoksin äkkiä hakemaan repun kun kuulin hänen peruuttavan pihalla. Hän käski minut autoon ja lähti liikkeelle. Yhtäkkiä hän kuitenkin pysähtyi, sammutti auton, ja jätti sen keskelle pilkkopimeää tietä. Hän oli tajunnut, että oli unohtanut kastella yhden ruusupuskan ja juoksi kastelemaan sitä. lähdimme taas liikkeelle ja pelkäsin milloin auto hajoaisi käsiin. Vaihteet eivät oikeen toimineet, ne pitivät oikeaa ääntä eikä meinanneet vaihtua. Jarrut näytti toimivan milloin sattuu ja toinen etuvalokin oli palanut. Hänen kännykkänsä soi ja hän ajoi ilman käsiä. Onneksi tuli vain mopoja vastaan. Loppujen lopuksi en edes päätynyt oikeaan kylään. Hän ajoi minut asuinpaikkakuntaansa ja jätti minut pimeään kylään. Auton ovet eivät auenneet sisäpuolelta, joten jouduin avaamaan ikkunan ja aukaisemaan autonoven ulkopuolelta. Hirveetä säätöä. No joka tapauksessa löysin itseni vaeltelemassa outoja katuja. Onnekseni huomasin kaksi tuttua kasvoa, keskisuuria pomoja töistä. Selitin heille tilanteeni, ja toinen heistä sanoi voivansa viedä minut oikeaan paikkaan moottoripyörällään, mutta he halusivat ensin mennä juomaan litran viiniä. Jouduin siis odottamaan ikuisuuden, että he hörppivät paikallista viiniä ja polttivat sätkiä ravintolan ulkopenkeillä. Katselin jo siinä vaiheessa, että onneksi se, kuka oli luvannut viedä minut, joi paljon vähemmän viiniä kuin toinen. Loppujenlopuksi hän sai soiton kolleegaltaan, joka sanoi, että kenkäkauppa, johon oltaisiin menossa, ei ollutkaan auki. Minä harmistuneena, väsyneenä olin pettynyt menetetystä ajasta, jonka olin joutunut viettämään kylmässä pimeässä ulkotilassa savussa lämpimän makuupussin sijasta. Soitin, jos joku tulisi minua vastaan kävelemään, mutta kaikki olivat nukkumassa. Tukikohdalle oli 40 minuutin kävelymatka. Toinen sanoi lähtevänsä käymään kaupassa ja viipyvänsä korkeintaan kymmenen minuuttia, jonka jälkeen hän voisi viedä minut. Eihän se mikään kymmenen minuuttia ollut, vaan puolituntia. Vihdoin päästiin kuitenkin matkaan. En edes enää välittänyt, vaikka hän oli juonut viiniä, eikä meillä ollut kypäriä. Istahdin vain moottoripyörän kyytiin sen kummemmin mitään ohjeita kysellen, ja pidin kiinni ajajasta. Pyysin nätisti, että hän voisi viedä minut loppuun asti, ettei minun tarvitsisi kävellä puolta matkaa yksin. Niinpä hän kaasutti tukikohdalle ja pääsin vihdoin nukkumaan.

Tänään puolestaan minulta bannattiin kävelyretket. GPS oli tällä hetkellä Ateenassa, emmekä voineet tehdä töitä ulkosalla. Niinpä minulla oli kauan kaivattu toimistopäivä. Aloitin eilisten kuvien käsittelyä, mutta tajusin vihdoin, että olin aivan pulassa. Loppupään kuvat olivat kaikki pelkkiä vesiputouksia tai lammikoita, ja näyttivät kuvissa aivan samoilta. Muistiinpanoni ja kuvien lukumäärä eivät täsmänneet, eikä meillä ollut kaikkien paikkojen koordinaatteja, kun GPS oli lakannut toimimasta milloin sitä itse huvitti. Vähän aikaa pähkäiltyäni ja apuvoimia pyydettyäni saimme jotenkin asiat järjestykseen. Näyttää taas kaikki menevän metsään. Lajien tunnistaminen sujui tänään tosin muita päiviä helpommin, ei nimittäin olut paljoakaan lajeja tunnistettavissa. sillä en ollut ottanut paljoa kuvia. Turhaan otan samasta liskolajista 50 eri kuvaa eri puolelta jokea.

Tänään sama käärme oli taas siinä. Tällä kertaa, se kuka kauhisteli käärmettä viimeksi tuli huutamaan minulle, että nyt se on takaisin. Juoksin kamerani kanssa ulos, mutta käärme oli taas kerennyt menemään piiloon kivirappusten rakoihin. Minulle tultiin myös sanomaan, että tuleppas ottamaan ulkona kuvia perhosista kun niitä oli niin paljon. Sain kokeilla ammattikameraa ja räpsin kuvia, en perhosista vaan sudenkorennoista, oman taitoni mukaan. Kyllästyin aika nopeasti kun perhoset eivät suostuneet yhteistyöhön ja toimistotyö odotti tekijöitä.

Koitin töiden jälkeen käydä pesemässä pyykkiä. lähdin iloisin mielin vihellellen kävelemään kohti ”pyykkitupaa” heilutellen muovikasseja käsissäni askelten tahtiin. Talolle päästyäni ovi oli sepposen selällään, ja sisällä oli kolme lasta. Heidän isänsä nukkui lasten sängyssä. Tervehdin lapsia : ”Jasas” ja menin kylpyhuoneeseen. Siellä kuitenkin oli jonkun toisen pyykit pyörimässä, enkä mennyt enää saman lailla iloisin mielin takaisin tukikohtaan.

Tänään töissä luin jotain hämmästyttävää. Koitin tunnistaa yhtä hämähäkkiä, joka näytti seepra hämähäkiltä, mutta raidat väärinpäin. Se on sellainen hyppyhämähäkkilaji. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi todisteita, että kuvaamani hämähäkki olisi seepra hämähäkki, mutta törmäsin jännään faktaan, että niillä on kuulemma 8silmää. Olen siis kuullut että niillä on kuusi jalkaa, mutta kahdeksan silmää!!?

Tajusin myös kuvanneeni sudenkorennon alkuvaiheita. Silloin kun ne eivät ole vielä sudenkorentoja, Vähän niin kuin perhosten toukkavaihe. Olin jo monta kertaa ihmetellyt tummaa otusta, jota en ollut osannut tunnistaa. Olin vain kirjoittanut: ”unidentified bug” ja jättänyt asian sikseen. Tänään kuitenkin tajusin katsoa ötökkää uudelta näkökannalta ja tajusin sen olevan vauva sudenkorento. Ei kyllä olisi ikinä uskonut. Sellainen ilkeän näköinen lasisilmäinen ötökkä. Olin myös ottanut yhdestä ravusta sellaisenkuvan,että näytää kun rapu vinkaisi silmää. Auringon kimalteet osuvatjuuri sen silmäkulmaan.

Menimme illalla hakemaan naapurista iltaruuan. Pikku tiput olivat päässet karkuteille ja juoksentelivat pitkin pihamaata piipitellen. Söpöjä pikku otuksia. Otin yhden kiinni, se räpisteli siipiään, ja laitoin sen takaisin häkkiin. Meillä oli kanaa lohkoperunoiden kera. Menin ylös toimistolla kertomaan, että ruoka on valmista, mutta minut komennettiinkin töihin. Sanoin syöväni ensin. Minun piti luovuttaa kuvani valikoidusti pomoille, sillä niitä tarvittaisiin huomenna opetuskäyttöön. Minun piti siis valkata parhaimmat kuvat sammakoista, sisiliskoista, perhosista, sudenkorennoista, hämähäkeistä ym. Siinä kesti varmaan tunti, sillä kun olin juuri käynet kaikki kansioni läpi jostain lajista, minulle sanottiin uusi laji, ja jouduin taas alusta selaamaan kaikki. Olisi ollut helpompaa saada listalajeista ja valita sitten yhdestä päivämäärä kansiosta kaikki hyvät kuvat. Minua hoputettiin tekemään työni nopeammin ja nopeammin, mutta kun sain kaikki valmiiksi, niin kukaan ei enää ollutkaan niin kiireessä niitä tarvitsemassa. Minut oltaisiin tänään voitu viedä moottoripyörällä viereiseen kylään kenkäostoksille, mutta kukaan ei taannut olisiko kauppa auki, ja kukaan ei olisi voinut tulla mukaani, eikä kukaan olisi vienyt minua takaisin. Minun pomoni tarjous mennä yhtä matkaa hänen ja hänen vauvansa kanssa päiväsaikaan kuulosti lupaavammalta, joten kieltäydyin yöllisestä kenkäkauppa reissusta, sillä en halunnut päätyä samaan tilanteeseen kuin eilen.

Iltapalan jälkeen siivosin keittiötä lähinnä yksin. Oli iso kasa tiskejä ja vain kaksi tippaa pesuainetta. Ei edes ollut minun vuoroni tiskata, mutta kukaan muukaan ei sitä ollut tehnyt niin minä tein sen. Ja tiesin, ettei kukaan muu olisi voinut tehdä sitä samalla pesuainemärällä ja järjestelmällisyydellä, niin että pesuainetta riittäisi vielä perjantaihin asti. Täällä näkee kauheuksia tiskiaineen kulutuksessa. Sellainen puoli desiä pesuainetta yhden kattilan pesemiseen, tai vastaavasti ties kuinka suuri liiru yhden teemukin pesemiseen. Aivan uskomatonta. Ja näkisitte paljonko täällä juoksutetaan vettä turhaan! Tiskit pestään täysillä olevan hanan alla litra pesuainetta viikossa. Ja kuinka jääkaapin ovi on sepposen selällään ties kuinka kauan. Täällä tulee helposti harmaita hiuksia kun näkee tuollaisia kauheuksia. En ole vielä huomauttanut asiasta. Kukaan ei näytä välittävän.

Ison tiskivuoren ja lattian moppauksen ja ties minkä muun jälkeen koin tarvitsevani hemmotteluhetken. Menin ulos istumaan keittiön eteen ja sain koiranpennut syliini paijattavaksi. Ne asettelivat itseään mukavaan asentoon, ja toinen nukahti syliini. Söpöjä. En saanut mitään allergista reaktiota, koska osasin olla varovainen, etten antanut niiden nuolla kasvojani, ja pesinkädet heti kun lepohetki oli ohi.