Graz

Kun kerta asumme aivan Itävallan naapurissa, päätimme mennä tutustumaan naapurimaan lähimpään Kaupunkiin Graziin. Kävimme muutaman kerran Jernejn kanssa yhdessä kiipeilemässä Grazin jättimäisen isossa kiipeilykeskuksessa, mutta emme oikeastaan ikinä menneet sitten kaupunkiin asti, vaikka kiipeilykeskus sijaitsikin aivan kävelymatkan päässä kaupungista. Niinpä päätin mennä ominpäin tutustumaan tähän hienoon vanhaan kaupunkiin. Virikkeenä tietenkin oli, että olimme unohtaneet kiipeilyvarusteemme kiipeilykeskukseen, joten minulla oli hyvä syy palata kaupunkiin. Edestakainen matka junalla maksoi vain kymmenen euroa. Minulla on nuorisokortti junamatkustusta varten, jonka saa alle 26-vuotiaat. Sillä saa hyviä alennuksia, ei kuitenkaan yhtä hyviä kuin mitä Suomessa saa opiskelijakortilla. Matkakin kesti vain tunnin suuntaansa.

Aluksi päätin kiivetä Grazin linnanmäelle. Sieltä sitten napsin muutaman kuvan muistoksi.
Lapset leikkivät linnan rinteen alapuolisen koulun pihalla

Bongasin majesteettisen lintulaudan. Hienoa suunnittelua.
Zuumasin kaukaisuuteen, jossa huomasin tämän katedraalin.
Grazin aamuliikennettä.

Niin, ja sitten itse kiipeilyä. Ostin vihdoin itselleni omat kiipeilykengät! Tähän asti olin kiipeillyt Jernejn suurilla kengillä, jotka olivat todellakin aivan liian isot takaamaan minun hyvä kiipeilysuoritukseni. Ja kuinka kävikään, samantien kuin aloin kiipeämään omankokoisilla kengillä, kiipeilysuoritukseni taso nousi huimasti.
Grazin city adventure centterissä on paljon tilaa kiipelylle. Siellä taisi olla 15 metriä korkeat seinät. Kiipeilyratojakin löytyy huimat 250. Ensimmäisessä kuvassa vasta yksi huone esillä. Kiipesin ensimmäistä kertaa kuutostason reittiä. Meille tuli kilpailutilanne Jernejn kanssa, kun normaalisti hän menee yhtä astetta vaativampia seiniä kuin minä, mutta nyt kävikin niin, että mitä ikinä hän päätti kiivetä, minä kiipesin perässä (käyttäen ainoastaan yhtä väriä). Jossain vaiheessa, kun olin tarpeaksi monta kertaa osoittanut paremmat kiipeilytaidot omilla kengilläni, niin Jernej näytti kuitenkin loppujenlopuksi olevan se parempi kiipeilijä. Koitin mennä 6,5 rataa ylös, mutta en millään päässyt yhdestä vaiheesta eteenpäin. Luovutin kun olin tarpeeksi monta kertaa koittanut samaa reittiä aina jumittuen samaan paikkaan. Niinpä Jernej päätti kokeilla tätä samaa rataa, ja pääsi kuin pääsikin ylös asti. Silloin luovutin hänelle takaisin statuksen paremmasta kiipeilijästä. Mutta oli mukava tunne kerrankin tuntea itsensä oikeaksi kiipeilijäksi.
Kuva Jernej Burkeljca