Secret ingredient

Sloveniassa asuessa on täytynyt muokata omia makutottumuksiaan monipuolisemmiksi. On täytynyt olla avarakatseinen ja maistella uusia makuja. Muistan kuinka reilu vuosi sitten minulla oli vielä hankaluuksia totutella vaikkapa keitettyyn lihaan ja suuriin määriin raakaa valkosipulia, mutta nykyään nekin ovat aivan tavallisia aineksia ruuissa.

Olen päässyt muokkaamaan myös vähintään Jernejn makutottumuksia siitä lähtien kun itse pääsin kokkikauhan pää hämmentäjäksi. Olen parhaani mukaan soveltanut kahden kulttuurin välisiä makuja ja koittanut loihtia jotain uutta pitäen molempien maiden perinneruokia yllä. Silti viikonloppuisin syömme pääasiallisesti Jernejn äidin valmistamia slovenialaisia ruokia. Voisin kuitenkin sanoa, että enemmän perinteisiä ruokia valmistaa Jernejn isoäiti. Olen päässyt monta kertaa auttamaan häntä ruuanvalmistuksessa tai leivonnassa. Jo ensimmäisellä kerralla kun tulin käymään Sloveniassa minut laitettiin keittiöön isoäidin kanssa kahdestaan ja annettiin meidän tutustua toisiimme vaikkemme ymmärtäneet sanaakaan toistemme kielistä. Silloin opin kuinka tärkeä ja suuri osa kommunikaatiosta kehon kieli on. Tulimme hyvin toimeen jo heti alkututustumisesta asti. Siitä lähtien meillä on ollut tietynlainen ymmärrys toisiamme kohtaan, vaikka tietenkin nykyään voidaan käydä jo ihan tavallisiakin keskusteluja kun osaan jo tarpeaksi sloveenia ilmaistakseni itseni hänelle.

Nämä kaksi naista ovat olleet suurimmat vaikuttajani minun slovenialaisen keittiön tutustumisessani. He ovat tuoneet uusia makuja elämääni ja luoneet yksinkertaisista, paikallisista raaka-aineista mitä herkullisempia ruokia. Koitin puolisen vuotta sitten tehdä joitakin samoja ruokia mitä olen nähnyt täällä tehtävän. Kysyin mitä ruokiin tulee ja valmistin samoja ruokia samoilla raaka-aineilla, mutta en ikinä saanut niistä samanmakuisia kuin mitä ne heidän valmistaminaan oli, en edes lähelle. Katsoin monta kertaa uudelleen vierestä kuinka ne ruuat tehdään ja kokeilin ja kokeilin uudelleen siinä kuitenkaan onnistumatta. Sitten aloin kiinnittämään huomiota mausteisiin. Halusin selvittää mikä on se tekijä, jota en ole osannut huomioida vaikka mielestäni olen ollut jokaisen raaka-aineen lisäyksen aikana paikan päällä vieressä katsomassa. Minulla oli tosi epäilykseni voisiko se olla mauste vai ei, sillä aivan kuten suomalaiseenkin keittiöön kuuluu perinteisesti vain muutama mauste, kuten mustapippuri ja ainainen oregano, niin täällä puolestaan on mustapippurin lisäksi paprikajauhe ja esim. kumina. Huomasin kuitenkin kerran Jernejn äidin kaapissa aromisuolaa. Päätin, että tämä olisi se salainen raaka-aine, jota olen etsinyt. Joten menin kauppaan ja ostin aromisuolaa ja yritin uudelleen.

Mutta jo avattuani aromisuolapakkauksen, epäilyni heräsivät. Sillä aromisuola ei ollut lähellekään meidän suomalaisessa keittiössä tunnettua keltaista aromisuolaa, vaan täällä se oli suolaa, jossa oli yrttejä seassa, eikä se mielestäni tuoksunut hyvältä. Kävin salaa viemässä ostamani aromisuolan Jernejn äidin kaappiin, jotta se tulisi parempaan käyttöön. Ostin myöhemmin vielä toisen valmistajan aromisuolan, mutta se oli samanlainen outo yrttisuola.

Seuraava vaihtoehtoni oli vegeta. Se on jauheseos, jotakin meidän kasvisliemikuution tapaista, eli jossa on kuivattuja vihanneksia, mausteita ja suolaa. Tämä on ollut hyvä lisäys kaikkiin keittoihin, patoihin ja kastikkeisiin, mutta sekään ei ollut etsimäni salainen raaka-aine.

Vasta viime aikoina kun taas muistin tämän ikuisuusprojektini olin alkanut epäilemään uutta ideaa mikä se mahtaisi olla. Olin seurannut vierestä kuinka uuden keittiön myötä tuli myös uusia ruokalajeja, mutta silti pysyi tämä samainen jokaista ruokaa yhdistävä sivumaku. Vihdoin minulle valkeni, että kyse oli öljystä, oliiviöljystä. Olen kuullut kuinka monet ovat tykästyneet tietyn alueen oliiviöljyyn, kuten monet suomalaiset varmaan kreikkalaiseen. En ollut aiemmin sitä täysin ymmärtänyt, eikö ruokaöljy nyt ole vain öljy, miten siinä nyt niin paljon makuvivahteita voisi olla. Mutta niin vaan kävi, että minäkin tykästyin tietyn alueen oliiviöljyyn ja jäin sen makuun koukkuun. Mietin vain tietävätkö monet suomalaiset tarkemmin mistä alueelta heidän suosikkioliiviöljynsä tulee, vai vain maittain? Meidän oliiviöljy tulee perhetutuilta Šoltan saarelta Kroatiasta. Varsinaista neitsytoliiviöljyä, ja saadaan sitä suoraan omaan pulloon niin paljon kuin tarvitaan.

Nyt minäkin sain oman pulloni oliiviöljyä ja pääsin kokeilemaan viimein kuinka sen täyteläinen maku toi oman vivahteensa ruokiin.

Tosin, aina ei ole kyse yhdestä tietystä "salaisesta" ruoka-aineesta joka saa täkäläisen ruuan maistumaan tietynlaiselta. Nimittäin Jernejn isoäiti onkin jo toinen tarina. Hän ei siis käytä tätä kyseistä oliiviöljyä, ja hänen ruokansa maistuvat aivan erilaiselta kuin Jernejn äidin. Nyt vasta viime aikoina kun olen taas päätynyt keittiöön hääräämään hänen kanssaan olen päässyt selville muutamasta salaisuudesta, joka saa ruuan maistumaan niin taivaalliselta. Kyse on tietynlaisesta tekotavasta, ei niinkään raaka-aineista. Tämä jääköön kuitenkin perhesalaisuudeksi.

Dober tek!