Ranska

Viikon alusta lähdimme kohti Ranskaa. Ajoimme läpi Italian pohjoisosan, joka oli täynnä teollisuutta, ja täten myös vaarallisia rekkoja näkyi yllinkyllin. Bongasinkin taas niitä niin kauan kuin päivänvaloa riitti, muuten matka oli sateinen. Italian moottoritiet olivat kovin ruuhkaisia, ja kaikki ajoivat todella lähekkäin. Jäimmekin usein useiden onnettomuuksien takia ruuhkaan keskelle moottoritietä. Italian moottoriteiden varsilla oli useita levähdyspaikkoja, ja tien päällä, tai siis yläpuolella ravintoloita. Italiasta pääsimme Ranskaan pitkän tunnelin lävitse Alppien alitse. Moottoriteillä oli usein pysähdyksiä myös maksujen takia, moottorien käytöstä, ja tunneleiden käytöstä täytyi maksaa aina kulloinkin tietty summa riippuen kuinka pitkän matkan oli taittanut. Matkamme kesti reilu kymmenen tuntia Ranskan Albertvilleen, jossa kirjauduimme Roma-hotelliin myohään illalla.

Albertville

Seuraavana aamuna kirkastui hetkeksi mihin olimme päätyneet. Hotelli sijaitsi Alppien läheisyydessä, ja ikkunoista näkyikin aina huikeat maisemat. Silti satoi, mutta ainakin päivänvalo auttoi tajuamaan tilanteen. Lähdimme heti aamusta Jernejn kanssa ajamaan kohti Annecyä, nättiä Ranskalaista kaupunkia kohti. Tiemme kulki aivan Alppien vieressä monen laaksossa olevan pikkukylän lävitse. Annecyssä kiertelimme vanhaa kaupunkia joenvarrella, ja ostimme matkaevääksi täytetyt sämpylät. Tarkoitus oli sinä päivänä käydä vaikka missä etelämpänä Albertvilleä, mutta useasta syystä jätimmekin väliin, ja palasimme takaisin Albertvilleen kaupan kautta. Illalla kävimme pihvipaikassa syomässä, mutta pettymyksekseni sain puoliraa’an jauhelihapihvin lautaselleni kun luulin tilanneeni mehevän biisoninpihvin.

Annecy

Keskiviikkona saimme taas hyvän aamupalan hotellilla, jonka jälkeen olikin jo aika lähteä Albertvillestä, ja matkata Alppien pikkukyien kautta Genveä kohti, ja sieltä Bourg en Bresseen.Tämä matka oli kaikista ikimuistoisin ja ihanin. Ihastuin noihin mystisiin ja romanttisiin alpikyliin, keskellä ei mitään, paitsi puuterilunta jo tähänkin aikaan vuodesta. Olisimme siis voineet ajaa isompia teitä, tai moottoritietä, mutta halusimme mielummin ajaa näiden unohtumattomien pikkukylien läpi kiemurtelevia ja kapeita teitä pitkin. Näimme monia lumen peittämiä kyliä, ja niiden läheisyydessä olevia maalaistaloja hevosineen, ja pörröisine lehmineen, ja vuoristomökkejä. Maisemat olivat kaikista uskomattomimmat, mitä olen vähään aikaan nähnyt!

lumirajalla

Mystinen paikka

Pysähdyimme hetkeksi jonnekkin vuoriston korkeuksiin syömään jugurttia ja heittelemään lumipalloja. Myöhemmin päädyimme yhtäkkiä kaikkien kivojen pikkukylien jälkeen turistien kyllästämään kylään, joka näytti aivan olleen rakennettu pelkkiä turisteja varten. Koko kylästä ei meinannut löytää yhtään oikeaa taloa, hotelleja vain. Tässä kyseisessä La Clusasin kylässä olimme hieman hämmillämme, minne suuntaan meidän pitäisi matkaamme jatkaa, joten kiertelimme vuorten korkeuksissa aina koittaen mitäkin pientä vuoristotietä aina vain ylemmäs ja ylemmäs. Jossain vaiheessa kun ottamamme tie alkoi olla jo näkymättömissä lumisateen takia päätimme viimeisen kerran kääntyä takaisin ja palata keskustaan etsimään jotain järkevämpää reittiä Geneveä kohti. Löysimmekin sen hetken päitämme ja autoa pyöritellen, ja jatkaoimme takaisin alas Alppeja.

Jugurttimaisemat

Jossain vaiheessa olimme tosiaan keskellä ei mitään. Vain me, auto ja lumi, ei näkynyt edes kohoavia vuoria, oli niin sakeaa lumisadetta, ja kaikki ympärillä näytti olevan tyhjää tai vain valkoista. Tie oli hiukan sula, joten ei ollut vaaraa, että olisimme joutuneet harhaan. Kun pääsimme (tai siis jouduimme) takaisin alemmas, myös lumi loppui, ja äkkiä kaikki olikin vihreää tai ruskan moniväristä.

Päästyämme Clusesiin menimmekin loppumatkan moottoritietä, ja kaikki ihanat alppiajelut olivatkin yhtäkkiä historiaa. Matkasimme Geneveä kohti, ajatuksena poiketa siellä, kerta ohi olimme ajamassa. Jos oikein ymmärsin, emme kuitenkaan saaaneet mennä sinne, sillä autossa olisi täynyt olla Sveitsin joku tarra, jolla saa ajaa Sveitsin teillä (tai moottoriteillä). Emme siis menneet Geneveen, vaan jatkoimme kohti Bourgia. Pääsimme sinne yhdessä hujauksessa.

Bourg en Bressissä etsimme Jernejn isän hotellin, ja itsellemme jonkin halvemman lähistöltä. Päädyimme Etap-hotelliketjuun, jossa olimme seuraavat kaksi yotä. Iltapäivällä kävelimme sateessa Bourgin keskustassa koittaen löytää aukiolevaa ravintolaa, mutta mikä näytti olevan mahdottumuus siihen aikaan päivästä, joku siesta varmaan. Palasimme siis kaupungille takaisin myöhemmin, ja kävimme vain kaakaolla siinä vaiheessa. Illemmalla löysimme useita aukiolevia ravintoloita, mutta päädyimme uteliasuuttamme afrikkalaiseen ravintolaan ranskalaisen sijaan. Saimme erinomaista palvelua. Olimme ainoat asiakkaat koko ravintolassa, ja omistaja sekä kokki tulivat molemmat palvelemaan meitä, kertomaan heidän ruuistaan, ja suosituksistaan. Päädyimme tilaamaan jotain perinteistä senegalilaista ruokaa, ja todella eksoottiset mehut. Loppujenlopuksi vaihdoimme tilaamiamme ruokia keskenämme, ja molemmat olivat tyytyväisiä toisen tilaamaan ruokaan enemmän kuin omaansa. Mehutkin jaoimme toisiltamme maistellen. Itse join jotain todella makeaa valkoista litkua, kun taas Jernejn oli punaista.

Hyvä palvelu näytti päättyvän siihen kun lautaset tultiin keräämään pois. Odotimme ikuisuuden, että saisimme tilaisuuden pyytää laskua, ja olisimme aivan hyvin voineet kävellä ravintolasta ulos maksamatta mitään, ja heidän sitä muistamattaan. Omistaja ravasi viereisessä kebabpaikassa yhtenään, mutta takaisin sisään tullessaan oli kuin meitä ei olisi ollutkaan. Kummallista. Saimme kuitenkin aikamme jutusteltuamme aikaiseksi mennä hengailemaan keittiön läheisyyteen, ja maksamaan laskumme.

Seuraavana aamuna lähdimmekin sitten kohti Lyonia. Teimme päivän vierailun tähän suureen kaupunkiin, mutta emme silti nähneet tarpeeksi. Sade taas varmaan vaikutti asiaan, ja muutekin hyytävä ilma. Jätimme auton jonkun kalliin hotellin parkihalliin, josta lädimme kävelemään ympärillemme. Suuntasimme heti aluksi kohti edessämme olevaa kukkulaa, ja sen päällä olevaa linnaa, tai oisko se sittenkin ollut joku hengellinen paikka, en tiedä, itse menin ainakin sinne kukkulan takia, enkä rakennuksen. No jokatapakusessa.. kävelimme vanhaa kaupunkia, pikkukujia, ja Jernej bongasi kaikki suklaapuodit ja kaakaopaikat. Minä ihmettelin puolestaan maassa lojuvia matoja. Pysähdyimme myös jos näimme mielenkiintoisen näköisiä kuvauskohteita, tai sitten minä keikuin kameran edessä.

kuva Jernej Burkeljca

Lyonissa

kuva Jernej Burkeljca

Päästyämme ylös kukkulalle, saimme ihailla suurkaupunkia, ja sen takana näkyviä Alppeja. Nyt näimme jopa Mont Blancin, tai vähintään, yhtä hienonnäköisiä huippuja kohoavan kaupungin takana kaukaisuudessa. Kiersimme kukkulan päällä olevan rakennuksen ja jatkoimme takaisin alas vanhaan kaupunkiin, jossa lounastimme ennen Bourgiin paluuta. Ilma oli niin hyytävän kylmä, että silmistä vuoti kyyneliä kovan tuulen takia jatkuvasti.

kuva Jernej Burkeljca

luultavimmin Mont Blanc

Perjantainan lähdimmekin jo sitten takaisin Sloveniaan. Kiertelimme Jernejn kanssa Bourgia aamupäivän, ennenkuin haimme hänen isänsä hotellilta puoleltapäivin. Tälläkertaa ajoimmekin mont Blancin tunnelista, ja näimme Ranskan puolella erilaisia maisemia, jälleen Alppikyliä, mutta vain moottoritieltä. Italiassa puolestaan jonotimme vähän väliä ruuhkassa onnettomuuksien takia ja matkamme kestikin yli kymmenen tuntia. Illalla sattuneet onnettomuuspaikat oli rajattu ulkosoihduin, ja paikalla oli aina joukko pelastusviranomaisia, poliiseja tai autonhinaajat.

Alppikirkko

Vuoristojäätikkö

Italian puoleiset Alpit