Tiistaina tein täällä aloittamani säärystimet loppuun. Jernej oli aika kiireinen remontin kanssa, niinpä vietin aikaa omiani touhuten, ja lounastin hänen veljensä ja mummonsa kanssa. Myohemmin kun remontti oli siltä päivältä ohi, menimme uudelleen hänen mummolleen, ja poimimme viinirypäleitä. Autoin myös remonttisiivouksessa. Illemmalla veimme koirat ulos.


Keskiviikkona kävelin omatoimisesti kaupungilla joitakin tunteja tarvitsematta kartaa. Puolenpäivän aikaan menin Jernejn mummolle syömään, jonne Jernejkin pyöräili. Löysin sinne kävellessäni Suomen suurlähetystön virka-asunnon aivan Jernejn mummon kodin läheisyydestä. Kävelin sieltä omaa reittiä takaisin Jernejlle, päätin nähdä uusia kulmia naapuristosta, ja menin aivan uusia kävelyreittejäpitkin päätyen kuitenkin oikeaan osoitteeseen. Jernejn mummo oli antanut minulle muutaman vanhan villapaidan, jonka sain purkaa ja josta voin uudelleen neuoloa mitä haluaisinkaan.


Iltapäivällä veimme koirat metsään kukkulalle pitkälle kävelylle. Näimme taas salamanterin, tällä kertaa pienemmän kuin viimeksi, ja heittelimme keppejä tyhjässä metsässä. Tyhjässä siinä mielessä, että aluskasvillisuus näytti puuttuvan. Tälläpäin aika normaalia. Koitimme koirien etsimiskykyjä. Ensin Jernej meni piiloon, ja koirat etsivät hänet metsästä. Aluksi he vain pyörivät ympyrää, mutta tajusivat kuitenkin, että tarkoitu oli etsiä Jernej. Loppujenlopuksi vähän aikaa häntä kierreltyään he löysivätkin hänet yhdestä kuopasta. Sitten minä menin piiloon. Piilouduin yhden ojamaiseen monttuun, jossa oli sopivasti kuivia saniaisia ja kaatunut puu suojaamassa näkyvyttä. He löysivät kuitenkin minut nopeammin kuin Jernejn. Menimme takaisin autolle metsässä kävellen vinossa mäessä, ilman polkuja. Puista pudonneet, nyt märät lehdet vaikeuttivat kovasti nopeaa kulkua, ja muutenkin vino mäki satutti jalkapohjia. Jossain vaiheessa näimme tien, johon päästyämme meidän täytyi hypätä korkealta penkalta ojan yli tielle muutama metri. Koitin keikkua aluksi puunrungon avustuksella alasm joka ei kuitenkaan toteutunut hyvin, ja jouduin hyppäämään melkoisen matkan. Kolautin jalkani sen verran kovaa maahan, että päässä tärähti.

salamanteri



kuva Jernej Burkeljca