Kotimatkan jatko-osa

Taksi matka lautalle kotia kohti oli hurja ja täynnä jännitystä. Alkumatkasta, kun olimme kaikki sulloutuneet samaan autoon matkatavaroidemme kanssa, taksikuski ajoi rauhallisesti, vaikka meillä oli hurjan kiire. Pyysimme jopa, että hän ajaisi hurjempaa, vaikka tiesimme millainen rallikuski hän oikeasti oli. Onneksi tätä hiljaista stressaavaa matkaa ei kestänyt kuin muutaman kylän halki, jossa meitä odotti toinen taksikuski, ja joka otti kaksi matkustajaa ja matkatavaraa kyytinsä. Jäin itse vanhaan autoon, ja edessä oli toisella tavalla stressaava autokyyti. Nyt ajoimme niin hurjaa, etten ollut ikinä kenenkään nähnyt niin hurjasti ajavan. Oli vielä tullut jo hämäräkin, eikä tällöin näkyvyys ollut mikään mahtava, ja kaikki ne kurvit, tienposken rotkot, vastaantulevat autot, ja ties mitkä muut sykettä nostattavat seikat yhdessä tosiasian kanssa, että lautta lähtisi muutaman minuutin päästä, ja olimme silti pitkin pitkän ajomatkan päässä.

Edellämme meni tämä toinen taksi, joka johdatti meidät kaikkiin pahoihin kurviin ja muihin. Onneksi mitään kamalaa ei käynyt, mutta olimme kovin huolissamme takapenkillä turvavyöt tiukasti kiinnitettyinä varmaan ensimäistä kertaa tällä saarella. Koitimme katsella vasemmalle merelle, josko lauttaa näkyisi. Toivoimme todella hartaasti, että lautta noudattaisi ikarialaista aikakäsitystä, ja lähtisi vasta reilusti sovitusta ajasta satamasta.

Jostain kumman syytä selvisimme satamaan, ennen kuin lautta sinne lipui. Joku paikallinen suojelijatar oli koko päivän suonut hyvän, onnellisen lopun, vaikka kaikki aluksi näyttää menevän pieleen. Meillä jäi paljon aikaa odotella lauttaa, ja ostaa pientä purtavaa, pähkinäpatukoita, sataman kuppakahvilasta. Olimme jättäneet matkatavaramme vähän keskelle katua, johon romanialaiset olivat leiriytyneet, Itse piti istua oikein alas matkapahoinvointisen taksimatkan jälkeen. Meiltä kysyttiin kolmiosaisen lipun ensimmäistä osaa jo heti taksista ylösnoustuamme, ja toista osaa kun lautta saapui rannalle, mutta ennekuin ketään otettiin sisälle, tai vanhat matkustajat olivat purkautuneet ulos lautasta. Portit edestämme suljettiin, ja matkatavaramme täytyi siirtää väkijoukon jaloista pois. Menimme aitauksen taakse jonottamaan vuoroamme, ja seurasimme kuinka lautan peräosasta kaikki purkautuivat samaan aikaan ulos; matkustajat, autot, rekat, pienlaivat, kaikki, mitä nyt lautan sisällä matkustikaan. Se näytti yhdeltä sekasorrolta. Kaikki poukkoilivat minne sattuu ja meinasivat törmäillä toisiinsa, eivätkä tienneet miten päin autoaan kääntäisivät.


Tätä farssia seuratessa huomasin vierelläni tutun näköiset kasvot. Nämä kasvot seurasivat meitä Ateenaan asti. Takanamme oli myös ilmestynyt Faroslaisia, jotka olivat lähdössä kotiin, ja olivat nyt vähän sekaisin, että mikä lautta oli juuri tullut maihin. He olivat menossa seuraavalla lautalla, joka kertoi, että meidän lautta oli todella myöhässä, jos jo seuraavan lautan matkustajat luulevat omanlauttansa olevan ajoissa satamassa. Kun oli meidän vuoro mennä lautan sisään, sanoimme hyvästit meitä saattamaan tulleelle kreikkalaiselle työntekijälle ja marssimme rinkkojemme kanssa sisään lautan takakontista.

Lautassa ei ollut hissiä, vaan kaikki ahtautuivat pieneen portaikkoon jonossa ja koittaen mahduttaa matkalaukkunsa tai rinkkansa kurveista. Rinkan kanssa ei ollut ongelmia, mutta varmasti matkalaukun kanssa olisi ollut niissä portaissa. Mietimme, miten liikuntarajoitteiset, lapsiperheet, tai muut vastaavat erikoistilaa tai -välineitä tarvitsevat onnistuivat kulkemaan näissä rappusissa. Meillä olisi ollut mahdollisuus jättää matkatavaramme avonaisiin hyllyihin säilytettäväksi, mutta tarvitsimme niiden sisältöä kun leiriydyimme ulos kannelle.

Meidän oli siis tarkoitus nukkua ulkosalla kannellamakuupusseissa, mutta myöhemmin kävi ilmi, että oli myös parempikin vaihtoehto. Vietimme kuitenkin hetken kannella, minä makuupussiin kääriytyneenä tuulen takia, ja luimme meille kirjoitettuja kortteja ajatuksella. Kiitos kauniista sanoista kaikille kirjoittajille! Mia kävi ostamassa purtavaa ja tutkimassa lauttaa sisältä. Hän tuli takaisin ulos syömään, ja ehdotti, että muuttaisimme sisätiloihin, sillä melkein koko lautta oli tyhjillään.

Sisällä oli paljon nojatuoli penkkejä lentokoneen tapaan, mutta tietysti rutkasti enemmän. Kaikki osoittivat samaan suuntaan lautan menosuuntaan päin. Kävelimme lautan päätyyn ja näimme, kuinka osa matkustajista oli jo asettunut nukkumaan joka nojatuoli penkeille, tai niiden väliin lattialle. Mekin kannatimme enemmän kokolattiamatolla nukkumista, kuin epäluonnollisesti puolipystyasennossa tuolissa, joten valitsimme rahallisen tuolirivistön käytävän johon majoituimme siksi yöksi.

Romanialaiset olivat jääneet ehkä lautan keskiosaan, ja halusivat viettää yönsä penkeissä, mutta näimme heidät vielä myöhemmin lauttamatkan päättyessä. Minä menin ostamaan iltapalaksi lautan kahvilasta toastin, jonka söin ennen nukkumaanmenoa. Levitimme makuupussimme lattialle ja pääsimme vihdoin lepäämään pitkän päivän päätteeksi, ja matkaamaan lähemmäs kotia.