Itävallassa laskettelemassa - Skiing in Austria

Eräänä iltapäivänä sain tiedon, että olemme lähdössä laskettelemaan pitkäksi viikonlopuksi Itävaltaan. Aluksi minua huoletti kuinka saan yhdistettyä kokeisiin lukemisen ja laskettelun, mutta kuka nyt laskettelisi koko päivää?

Pakkasimme autoon kolme paria suksia ja kävimme ostamassa kymmenen päivän tarran Itävallan moottoriteille. Sitten suuntasimme kohti Salzburgia, kuitenkaan sinne asti ajamatta.








Google 2011: maps.google.com

Tauplitz
Ensimmäinen laskettelu paikka oli Tauplitz, Itävallan Styriassa. Matka sinne oli aika pitkä ja jäimme jopa jumiin yhteen liikenneruuhkaan maantiellä kun kaikki muutkin näyttivät menevän laskettelemaan samana päivänä. Onneksi monet suuntasivat suurempiin laskettelukeksuksiin ja me saimme jatkaa matkaamme hiljaisilla pikkutiellä saapuen laaksoon, jonka reunoilla avartui laskettelukeskus, Tauplitz.
Laskettelimme aikamme ja sain tutustua "uusiin" suksiini. Välillä laskettiin yhdessä, toisinaan erikseen. Ollaan kuitenkin ihan eri kategorioissa tässä lajissa. Jernej halusi näyttää minulle näkymät vuorenrinteen toiselle puolella josta näki alas laaksoon, missä ei ollut paljoakaan infastruktuuria ja jossa oli jopa yksi järvi. Päädytiin laskemaan vuoren rinteelle koskemattomassa lumessa ja kurkattiin reunaman toiselle puolelle. Tuuli. Sain pistävää jäälunta kasvoilleni kun tuulipyörre tempaisi lumikerroksen ylimmät kiteet ilmaan.
Myöhemmin samana päivänä ajoimme majapaikkaamme, joka sijaitsi Sankt Veit im Pongaussa keskeisellä sijainnilla meidän muihin laskettelupaikkoihin nähden. Majoituimme kylän reunamalle ekologiseen maalaisvierastaloon. Meillä oli oma huone, suihku ja vessa sekä aamuisin iso aamiainen joka perustui paljolti tilan lehmien maidontuotantoon.

Saalbach-Hinterglemm-Leongang
Seuraavana aamuna raskaan aamiaisen jälkeen seitsemältä lähdimme laskettelemaan Saalbachiin, joka kuuluu Salzburgin alueeseen. Ajomatka ja valmistelut kestivät ainakin tunnin, joten kerettiin sulatella isoa aamiaista eikä nälkäkään tullut nopeasti. Evästä oltiin pakattu jo kotoota asti, ettei tarvitsisi ostella kalliita ruokia Itävallasta. Käytiin kuitenkin kerran päivässä teellä laskettelukeskusten vuoristomökeissä, jotta saatiin jotain lämmintä keskelläkin päivää.
Meillä oli koko viikonlopun hyvät säät. Jopa plussan puolella. Tämä tosin ei tarkoita sitä että lumi laskettelurinteissä olisi mitenkään hyvä, paremminkin epäsuotuisa. Ensin aamuisin lumi oli jäässä ja täynnä aaltoilevia jälkiä kun koneet olivat tasoittaneet tykkilumen. Iltapäivisin puolestaan aurinko sulatti tämän lumen, jossa oli kyllä helmpompi laskea, sillä se oli paljon pehmeämpää, mutta samalla siitä tuli vaarallisempaa kun lumikinoksia muodostui riippuen laskettelijoiden kurvien suuruudesta. Eli ensin aamulla laskettelu kolisteli hampaita ja iltapäivällä puolestaan silmien piti olla tarkkana, että osasi kurvat oikeissa kohdissa, eikä lumikinoksen lävitse, jolloin jäisi jumiin ja kaatuisi.
Aina välillä Jernej vei minut kokeilemaan miltä puhtaalla lumella laskeminen tuntui. Välillä jäin jumiin, toisinaan väistelin pikku mäntyjä haarat levällään.

Itävallassa minua aina suututtaa kuinka he pitävät huolta metsistään. Tai siis kun että he eivät pidä. Ymmärrän että Suomessa voi tehdä avohakkuita, ilman että siitä syntyy katastrofia, vaikka Suomessakin toivoisin metsien hoidon olevan enmmän harvennustyötä läiskikkäiden maa-alueiden sijaan. Itävällassa laskettelukeskukset raivaavat lisää rinteitä laskettelukäyttöön jättäen käytännössä yhtäkään puuta sitomaan maaperää. Tämä aiheuttaa välillä vakaviakin seurauksia kun eroosio ja maanvyöryt, sekä talvella lumivyöryjen määrä lisääntyy huomattavasti verrattuna luonnolliseen metsään, joka kasvaa jyrkissä rinteissä. Eikö Itävallalla ole jo tarpeeksi laskettelurinteitä? Oli hankalaa löytää kuvaa paikasta jossa ei olisi tehty avohakkuita, mutta allavasta kuvasta saatte jonkin näköistö ideaa heidän ongelmistaan.

Toisaalta on mukavaa, että Itävaltalaiset sitovat puuta moneksi vuodeksi käyttöen sitä rakennuksissaan. Huomattavan suuri osa taloista on rakennettu osittain puusta ja puukäsityö kulttuuri näyttää olevan vieläkin voimissaan. Erityistä huomiota kiinnitin, kuinka sahat ja puuvarastot on tehty puusta ja kuinka ne näyttävät kohtuullisen mukavilta.

Zell am See - Kaprun - Kitzsteinhorn glacier
Olimme vieneet edellisenä iltana laskettelu suksemme huoltoon läheiseen urheiluliikkeeseen, josta haimme ne aamulla ennen rinteeseen menoa. Tänään yhdistimme kaksi laskettelukeskusta. Molemmat olivat niin isoja, että kerettiin vain kerran laskemaan kaikki mäet alas jos sitäkään. Ensimmäisestä laskettelukeskuksesta menimme toiseen bussilla. Tämän jälkimmäinen Kaprun sijaitsi itseasiassa jäätiköllä, Kitzsteinhorn nimeltään. Oli ensimmäinen jäätikkö, jolla ikinä olen lasketellut, laskenuthan olen jo Islannissa jäätiköllä, mutta ilman suksia.
Lumi tuntui aika erilaiselta jäätiköllä verrattuna lumitykkilumeen. Sillä oli paljon helpompi lasketella, sillä lumi oli aitoa, eikä se hetkessä sula, vaikka aurinkoista siellä ylhäälläkin on. Jäätikkö sijaitsee yli 3000 metriä merenpinnan yläpuolella, joten siellä voi lasketella myös kesäisin. Samalla jäätikkö toimi korkeimpana kohtana maailmassa jossa olen tähän asti käynyt. Toisaalta saavutushan se ei ole mikään, sillä menimme ylös hiihtohisseillä, ainakin viidellä. Yksi hissi ei riittäisi menemään huipulle asti.
Kuva Jernej Burkeljca

Tämä laskettelu keskus tarjosi monta vaihtoehto ofroad kokeiluun. Paikalla oli merkittyjä freeride reittejä x, johin sai mennä omalla vastulla. Ennekuin lähti laskemaan rinteitä x, piti lukea turvallisuus säännöt jossa kerrattiin, ettei saa mennä yksin laskemaan, ja että pitää jättää turvaväli ja aina sopia etukäteen tapaamispaikka, nyt muutama mainitakseni. Laskimme kahdesti korkeimman huipun välittömässä läheisyydessä olevan reitin x1 "Ice age". Rinne oli aluksi aika jyrkkä, eikä siitä ollut monikaan laskenut. Molemmat jäimme kerran jumiin hankeen, sillä ylin lumikerros petti allamme ja humahdimme alempaan pehmeään lumeen jääden sinne oikomaan suksiamme.Toinen reitti jota laskimme oli x2 "Westside story". Se on luokiteltu vaikeaksi, luultavasti koska matkan varrella on muutama aika kapea paikka jossa joutuu tekemään paljon pieniä käännöksiä.
Kolme kuvaa: Jernej Burkeljca

Kävimme vielä sinäkin päivänä teellä ja tutustumassa lumilinnaan, joka oli rakennettu jäätikön juurelle. Lumilinnan sisään oli ajettu Volvo, ja siellä oli vaikka mitä tekniikkaa ja auton suunnittelu screeniä.
Zauchensee
Viimeinen Itävällan reissun laskettelukeskus oli avoinna vielä siinäkin vaiheessa kun starttasimme auton majapaikalta. Jernej olisi halunnut mennä yhteen suureen laskettelukeskukseen, mutta kerta ei ollut satanut yhtään uutta lunta, hän ei nähnyt pointtia että menisimme niin kivaan paikkaan ilman luonnollista pelikenttää. Päädyimme siten yhteen pienempään laskettelukeskukseen, joka oli meidän kotimatkan varrella; Zauhenseehen.
Loppujen lopuksi se ei edes ollut pieni paikka, ja kerkesimme nauttia siitä ajasta jonka satsasimme sen päivän lasketteluun.

Jos jollekin jäi epäselväksi, niin me lasketellaan kypärät päässä ja kilpparit selässä.

Kotimatkalla nähtiin viimein yksi kauniskin vuori, joka ei oltu pilattu laskettelukeskuksilla (ainakaan niin että sitä näkisi)