Lokakuu on Sloveniassa kanstanjoiden keruu- ja syömisaikaa. Keräilimme silloin tällöin metsistä kastanjoita, joiden tiesimme olevan syötäviä. Niitä kun on kahdenlaisia. Onneksi syötävät kastanjat tunnistaa helposti ei syötävistä niiden piikikkään ulkokuoren perusteella. Syötävissä kastanjoissa on tiheään kasvavat oikein terävät vaaleat piikit, kun taas ei syötävissä on matalat tumman ruskeat piikit. Kastanjoita voi syödä paahdettuna tai keitettynä. Jos ne paahtaa, niin niihin täytyy tehdä pieni viilto veitsellä ennen kypsentämistä, jotta siemenen saa sitten auki.
Alla olevat kuvat on Mariborin lähistöltä. Ensimmäinen on aika Suomalaista pienoisjärveä muistuttava järvi črno jezero, joka on kasvamassa umpeen. Toiset kuvat ovat Veliki Šumik vesiputouksen luota. Putouksen luo johti mukava kävelyreitti Lobnica joen vartta, tosin kyltit varoittivat, että polkua saa jatkaa vain omalla vastuulla sillä maasto on siltä osin vaativaa.
Kuva Jernej Burkeljca
Seuraava alla oleva kuva on itseasiassa pyöräretkeltä Mariborin alueelta, Dravajoen varrelta.
Sitten kävimme taas puolestaan Ljubljanan lähistöllä koirien kanssa. Ensimmäinen kuva on paikasta, jossa on normaalisti pieni vesilätäkkö, mutta sillä hetkellä se oli muuttunut enemmänkin pieneksi järveksi. Lammikko sijaitsi kuopassa Dolenja Brezovican kukkuloilla alueella jossa laidunnettiin karjaa. Heiteltiin koirille frisbiitä.
Olemme jo usein käyneet lähistön korkeimman kukkulan tuntumassa, jossa yläpuolisenkin kuvan tapahtuma paikka oli, Krimin kukkuloilla (paikassa jossa ollaan esimerkiksi pyöräilty ja käyty "karhunluolassa". Nyt menimme puolestaan hieman ylemmäs korkeuteen, jossa lumi oli pysynyt maassa vaikka oli vielä kunnon plussakelit. Käveltyämme Rakitnan metsässä hetken meidän takaa kapsutteli ratsumies. Koirat lähtivät luonnollisesti perään ja hevonen ampaisi laukkaan ja sai koirat kannoiltaan. Koirien huomio saatiin pois hevosesta kun heille heiteltiin muutamia lumipalloja. He vain niin rakastavat lunta!
Kuva Jernej BurkeljcaPyöräilin vaihteeksi aamulla Mariborissa kun Jernej oli töissä. Polkaisin mutkan kautta lähi kukkuluoille Meljski Hribille ja takaisin.
Kävimme myös eräs viikonloppu Jernejn kavereiden kanssa Pohorjen takana kävelyllä kukkulametsässä Bistriški Vintgarissa. On kiva kun joka paikassa aina löytyy raikkaita jokia. Nyt innostuin ylittämään joen kaatunutta tukkia pitkin. Mitä nopeammin tukkia eteni, sitä vakaammalta meno tuntui. Löysin kivan kiipeilypuun, sellaisen puoliksi vinon alarinteeseen nojaavan yksilön. Bongasin myös salamanterin ja muutaman hienon kohdan kävelyretkeltämme. Viimeisenä kuvana on luola, jota muinaiset roomalaiset käyttivät kivenhankkimiseen. Kaipa he kivimuureja rakentivat.
Kuva Jernej Burkeljca
No comments:
Post a Comment