Torstai 5.6.2008
Olin aivan unohtaa kertoa, että eilen illalla yllämme lensi hävittäjiä. Mietimme taas kolmatta maailmansotaa. Eilen kun muuten kehuskelin hyvällä vastustuskyvylläni, niin tänään se osoittautuikin vääräksi tiedoksi. Jalkani olivat aivan turvonneet nilkoista. Kai se viiskyt puremaa oli vähän liikaa mullekkin. Nilkaton varmaan kaksinkertaiset. Romanialaisella tytöllä on sama ongelma, ja hänellä oli kurjaa kun kukaan ei välittänyt. Koitin piristää mieltä. Hän sanoi, että näytämme aivan muumeilta. Jännä että sielläkin tiedetään muumit. Tosi moni valitti tänään kipeistä lihaksistaan. Siis siitä toissa iltaisesta jalkapallopelistä. Minulla ei tunnu missään. Saa nähdä kun nyt näin kirjoitin, että minkälainen kirous siitä huomiselle tulee.

Olin kokopäivän toimistohommissa. Kehittelin uutta ideaani toteutus kuntoon. Ei olisi ikinä arvannut, että jos fotarilla laittaa kuvakooksi vaikka 40x40 ja vie sen sen kokoisena exceliin, niin se on huonompi laatuinen, kun jos on tallentanut kuvan fotarilla 100x100, ja pienentää sen vasta excelillä 40x40:eks. Sain kaikki eläinkunnan jäsenet lisättyä taulukkooni, mutta kasvikunta jääköön toiseen päivään. Käsittelin myös eilisen retken kuvat ja kirjoitin raportin ja kenttämuistiinpanot koneelle. Saimme tänään hyvää päivällistä. Oli runsaasti salaattia ja munakasta, sekä pastaa tomaatti kastikkeessa. Söin lisäksi pitaleipää hunajalla, sillä juusto oli loppu. Saimme siivoustiimiimme ranskalaisen pojan. Meidän tiimi on nyt ainut, jossa on kolme jäsentä. Tänään oli meidän tiskausvuoro. Pääsin järjestelemään kaiken mieleiselläni tavalla ennekuin aloitin oikean tiskaamisen. Vältin pesusienen värjäytymistä tomaattikastikkeeseen ja pesin puhtaaksi astiat säästäen vettä ja pesuainetta. Ranskalainen huuhteli. Alkuperäinen parini, uimaopettajani kantoi uusia likaisia astioita luokseni.

Neljänaikaan iltapäivästä menin nälissäni keittiöön, niin kuin olin jo tutun tapaan yhdeltätoistakin mennyt. Siellä olikin ulkoruokavaraston siivous. Menin ovelle kuolaamaan ruokaa ja autoin järjestelyissä. Koko vaja oli täynnä tyhjiä muropaketteja, siis joku 50. Oli siellä myös kuivamuonaakin ja paljon jo vanhentuneita tuotteita. Kaikista pahimmat syötettiin naapurin tipuille, mutta myös suuriosa päätyi meidän masunpohjalle. Paljon tavaraa laitettiin menemään Farokseen. Tänään uudet tytöt vietäisiin sinne, ja samalla muutamaksi viikoksi ruokaa. Katsoin aina epäreilusti, jos he saivat jotain, mitä meiltäkin puuttuu, ja sain välillä tahtoni lävitse.

Koko päivä meni taas hurjan nopeasti. Väsäsin niin kauan yhtä hommaa, jossa en olisi kuvitellut menevän niin kauan aikaa. Järjestelin itse asiassa myös ylinmääräisiä tiedostoja pois työtiedostoista, sillä valmistelin sen antamista säilöä varten. Kun olin esimerkiksi ottanut saukkojen jätös kuvia, niin ne olivat minun biodiversiteetti kansiossani. Meillä alkoi viideltä, tai vähän yli oppitunnit. Meitä aina joudutaan tulla hakemaan useaan otteeseen oppitunneille, kukaan kun ei täälläpäin katsele kelloa. Emme käyneet mitään uutta asiaa, sillä oli uusia oppilaita. Kaikki kyllä kuulosti minun korviini uudelta, sillä en ole vieläkään päässyt harjoittelemaan kreikkaa. Aina kun sanottiin oma nimi, niin pää meni vieressä olevan taakse piiloon, ettei tarvitsisi sanoa mitään. Ja aina kun joltain kysyttiin jotain, tai kaikilta yhteisesti, niin vihuna vain kävi kun muistinpanolehtisiä selattiin läpi etsien oikeita sanoja tai ilmaisuja. Tunti taas hurahti nopeasti ohi ja aina nälkäinen vatsani muistutti olemassa olostaan. Aina nälkäinen kissa meinattiin viedä eilen eläinlääkärille, mutta se oli kateissa juuri silloin. Se näyttää aivan kamalalta. Kaikki toivoo et se menis äkkiä kissojen taivaaseen. Siltä puuttuu karvat niskasta, ja se on ihan kuihtunut. Se ei kuulemma olekaan nälkää, vaan masennusta. Ja Pepperillä on joku korva vika, toisella koiranpennulla siis. Se kallistaa päätään ja koittaa rapsuttaa korvaansa ja anelee katsellaan meiltä apua kipuihinsa. Sillä on joku ilkeä tulehdus korvassa, ja jotain ylinmääräisiä paukamia korvan sisällä. Ne saa kovasti ruohikosta thicksejä, öö, ne siis on jotain pikku ötököitä, vähän niin kun joku punkki tai jotain, välillä ne on kynnen kokoisia, välillä pienempiä, ja ne iskee aina ruumiin pehmeisiin kohtiin. Kerroinkin niistä jo alkuviikoilla.

Otin tänään valokuvia yhdestä catepillarista. Se oli hyvin naamioitunut ruusupuskan lehtiin. Se oli läski ja kirkkaan vaalean vihreä. Eilen, vai toissapäivänä otin kanssa yhdestä ötökästä kuvia, ja eilen illalla leikin todella ison koppakuoriaisen kanssa. Ympärillä olevat tytöt vain kiljuivat kauhusta kun pitelin sitä kädessäni enkä säikähtänyt vaikka se välillä nipisteli.

Eilen illalla näytin ranskalaiselle paikkoja lähi ympäristössä. Kierrettiin lenkki muutaman kylän halki iltahämärällä Agios Polikarpos, Agios Dimitrios, Xristos Rahes ja Kastanjes. Hän kertoi tarkemmin koulutuksestaan, ja hän siis opiskelee astrofysiikkaa. Ihmettelin vähän aikaa, miten hän päätyi ympäristö organisaatioon ja hän kertoi, että hakemuksessa oli joku sekaannus, ja häntä luultiin kemistiksi. Näin hyviä täälläpäin ollaan englannissa. Kun palattiin, niin suurin osa uimaan lähtijöistä palasivat myös ja katsoimme yhdessä elokuvan. Se herätti paljon puheenaihetta, kun kaikkia ärsytti loppu. Elokuva kertoi tenniksenpelaaja näyttelijästä, joka tutustui yläluokkaan. En yhtään tiedä minkä niminen se elokuva oli, mutta siinä näytteli Tudors sarjasta se päänäyttelijä ja sen oli ohjannut Woody Allen. Ohjaaja luki kannessa kreikaksi, niin kuin kaikki muutkin, ja minulta kysyttiin, että mitä siinä lukee. Se vaikutti että siinä oli siis lukenut guudu Alen, ja ihmettelin kuka se oli, sitten telkkariin ilmestyi teksti Woody Allen ja huudahdin täysiä (Johanna osaa kuvitella tän kohtauksen (kympin!)) Woody Allen!? Ihan kun ees oisin tiennyt kuka se on,mutta kuulosti tutulta. Niin kreikassa ei nähtävästi ole kaksoisveetä, eikä sen tilalla käytetä edes tavallista veetä, vaan siinä oli gama. Eikä ole muuten y-ääntäkään.