Saturday 12 December 2009

Lähiretkeilyä

Kastanjoiden aikaan.

Lokakuu on Sloveniassa kanstanjoiden keruu- ja syömisaikaa. Keräilimme silloin tällöin metsistä kastanjoita, joiden tiesimme olevan syötäviä. Niitä kun on kahdenlaisia. Onneksi syötävät kastanjat tunnistaa helposti ei syötävistä niiden piikikkään ulkokuoren perusteella. Syötävissä kastanjoissa on tiheään kasvavat oikein terävät vaaleat piikit, kun taas ei syötävissä on matalat tumman ruskeat piikit. Kastanjoita voi syödä paahdettuna tai keitettynä. Jos ne paahtaa, niin niihin täytyy tehdä pieni viilto veitsellä ennen kypsentämistä, jotta siemenen saa sitten auki.


Alla olevat kuvat on Mariborin lähistöltä. Ensimmäinen on aika Suomalaista pienoisjärveä muistuttava järvi črno jezero, joka on kasvamassa umpeen. Toiset kuvat ovat Veliki Šumik vesiputouksen luota. Putouksen luo johti mukava kävelyreitti Lobnica joen vartta, tosin kyltit varoittivat, että polkua saa jatkaa vain omalla vastuulla sillä maasto on siltä osin vaativaa.


Kuva Jernej Burkeljca


Seuraava alla oleva kuva on itseasiassa pyöräretkeltä Mariborin alueelta, Dravajoen varrelta.

Sitten kävimme taas puolestaan Ljubljanan lähistöllä koirien kanssa. Ensimmäinen kuva on paikasta, jossa on normaalisti pieni vesilätäkkö, mutta sillä hetkellä se oli muuttunut enemmänkin pieneksi järveksi. Lammikko sijaitsi kuopassa Dolenja Brezovican kukkuloilla alueella jossa laidunnettiin karjaa. Heiteltiin koirille frisbiitä.



Olemme jo usein käyneet lähistön korkeimman kukkulan tuntumassa, jossa yläpuolisenkin kuvan tapahtuma paikka oli, Krimin kukkuloilla (paikassa jossa ollaan esimerkiksi pyöräilty ja käyty "karhunluolassa". Nyt menimme puolestaan hieman ylemmäs korkeuteen, jossa lumi oli pysynyt maassa vaikka oli vielä kunnon plussakelit. Käveltyämme Rakitnan metsässä hetken meidän takaa kapsutteli ratsumies. Koirat lähtivät luonnollisesti perään ja hevonen ampaisi laukkaan ja sai koirat kannoiltaan. Koirien huomio saatiin pois hevosesta kun heille heiteltiin muutamia lumipalloja. He vain niin rakastavat lunta!

Kuva Jernej Burkeljca

Pyöräilin vaihteeksi aamulla Mariborissa kun Jernej oli töissä. Polkaisin mutkan kautta lähi kukkuluoille Meljski Hribille ja takaisin.



Kävimme myös eräs viikonloppu Jernejn kavereiden kanssa Pohorjen takana kävelyllä kukkulametsässä Bistriški Vintgarissa. On kiva kun joka paikassa aina löytyy raikkaita jokia. Nyt innostuin ylittämään joen kaatunutta tukkia pitkin. Mitä nopeammin tukkia eteni, sitä vakaammalta meno tuntui. Löysin kivan kiipeilypuun, sellaisen puoliksi vinon alarinteeseen nojaavan yksilön. Bongasin myös salamanterin ja muutaman hienon kohdan kävelyretkeltämme. Viimeisenä kuvana on luola, jota muinaiset roomalaiset käyttivät kivenhankkimiseen. Kaipa he kivimuureja rakentivat.

Kuva Jernej Burkeljca


Bratislava - world dog show 2009

Kävimme lokakuussa Bratislavassa koiranäyttelyssä Dinan ja Hanibalin kanssa. Siellä oli yllättävän paljon suomalaisia appenzellereitä.



Yövyimme tosin Itävallan puolella. Siinä lähistöllä oli Neusiedler see -järvi, jossa näimme tuulisena päivänä järvisurffareita.

Dina ja Hanibal olivat innoissaan päästessään veteen telminään. He hyppivät kohti rannan aaltoja ja koittivat juoda vettä pärskyistä, tai sitten vain jahtasivat liikkuvia aallonharjanteita.


Löysin myös yhdestä ostoskeskuksesta Robinson-laivan, joka oli osa ravintolaa.


Kotimatkalla pysähdyimme ulkoiluttamaan koiria Itävallan vuoristossa Wechselissä jossa Hanibalin isä Klemens asustaa kesäajat perheensä metsästysmökillä.

Wednesday 9 December 2009

Boč - kukkula toisensa perään

Kävimme yhtenä viikonloppuna taas ihailemassa maisemia ylhäältä käsin.

Menimme Jernejn kavereiden kanssa pienelle vaellukselle Mariborin lähistöön Bočin kukkulalle. Olimme varanneet aikaa kolme ja puolituntia ylös ja alas kävelyyn yhteensä. Lähdimme liikkeelle aika myöhään aamusta, mutta niin että joka paikka oli vielä täynnä aamu-usvaa.

Meitä oli kuusi kävelijää neljä tyttöä ja kaksi poikaa. Aluksi kävelimme metsäosuutta yhtenä ryhmänä, mutta pian saavuimme kohtaan jossa polku jakaantui kahteen osaan. Toisella puolella sanottiin olevan jyrkkä nousu ja toisella loivempi. Tytöt halusivat mennä loivaa ylös ja me pojat sitten sitä jyrkempää. Toimin letkan vetäjänä ylöspäin mentäessä, harpoin jyrkkää mäkeä ylös minkä kintuistani pääsin ja pojat pysyivät nätisti perässäni. Saavuttuamme kukkulan ylätasanteelle, jossa sijaitsi armeijan jokin tukikohta, pidimme pienen huilitauon ja vähensimme vaatetusta. Minua kiiteltiin hyvästä vetovauhdista samalla kun koitin tuulettaa heleän punaisia poskiani ja tasata sydämen rytmiäni.

Katselimme ympärillemme odotellessamme jos tytöt tulisivat vaikka pian näkyviin ja huomasimme kuinka armeija oli maastouttanut hyvin sisäänkäynnin johonkin oviaukkoon, joka vei kukkulan sisälle. Se näytti kuin sammaleiselta kiveltä, eikä sitä varmaan bongaa lentokoneesta hyvin. Se oli kuitenkin julkisella alueella niin uskalsin ottaa siitä kuvan.

Jatkoimme siis vielä hetken ylöspäin, sillä aivan kukkulan huipulla oli näköalatorni johon sai kiivetä. Kukkula itse oli melkein kilometrin korkuinen (978m). Torniin kiivettyämme vaikutti kuin olisimme olleet koko tienoon korkeimmalla huipulla. Näin ei kuitenkaan ollut. Näkyvyys oli aivan mahtava. Näimme ainakin sata kilometria joka suuntaan. Toisella suunnassa näkyi kukkula kukkulan perään ja perällä vuoria, ja toisella puolella laaksomaisuus yhdistettynä kukkulamaisemiin. Kaiken kruunasi kukkuloiden alla oleva usva, joka myös kantautui silmienkantamattomiin. Huipulla tuuli.

Kun olimme aikamme ihastelleet maisemia näimme kuinka tytöt kävelivät puurajalta tornille. Kukkulan toinen korkea elementti oli valtavan suuri antenni.

Kuva Jernej Burkeljca


Takaisin tornin alapuolella, jossa ei ollut niin tuulista osa porukasta söi eväitä. Minä päätin kiivetä lähipuuhun, kun sen oksat näyttivät niin kutsuvilta.

Kuva Jernej Burkeljca

Kun aloitimme matkamme alas näimme metsässä laiduntavia lampaita. Ihailimme myös kalliomuodostelmia, jotka vaikuttivat todella hyviltä kiipeilykallioilta. Haaveilimme pääsevämme joku kerta kiipeämään kyseiseen paikkaan.

Menimme retken jälkeen juomaan teetä parkkipaikan vieressä olevaan tavernaan lämmittelemään mieltä ja kehoa reippaan ulkoilun päätteeksi.