Täällä taas ollaan, eli Sloveniassa!
Viikko on hurahtanut huikean nopeasti. Kaikkea jännää ja vähemmän jännää on kerennyt tapahtumaan tässä viimepäivinä. Kaikkea ei voi muistaa, mutta kerron nyt lyhyesti joitakin perusjuttuja ja kohokohtia.
Pääpiirteissään elämä täällä on aika normaalia. Uusia sanoja tarttuu vähän väliä. Viimeisimmäksi olen opetellut kaikki tarvittavat sanat koirien ulkoiluttamisessa. Jernej antoi minulle luettavaksi hänen vanhoja lapsuuden ajan kirjojaan. Olen nyt lukenut ankan seikkailuja lapsille, jotka vasta opettelevat puhumaan :D Hyvä alku, sitähän minäkin teen, opettelen pikkuhiljaa puhumaan sloveniaa.
Kielen opiskelun lisäksi olen opiskellut karttoja. Nyt paikat, joissa olen viikon aikana käynyt, tai aiemmilla vierailuillani alkavat asettua tuonne takaraivoonkin. Kaikki on jotenkin selkeämpää kun tietää missä päin maata mikin paikka sijaitsee. Paikkojen nimissä on tosin vielä paljon opeteltavaa. Automatkoilla painan mieleen aina muutaman helpposanaisen paikannimen, ja kotiinpäästyä katson kartasta missä päin Sloveniaa sinä päivänä käytiin.
Mukaan on mahtunut myös jonkin verran urheilua. Pyöräilyä, uintia ja laskettelua. Kukin laji vaatii minulta vielä paljon ponnisteluja eri osa-alueilta. Pöyräily on täällä hankalaa kun täytyy pyöräillä autojen seassa. Uinti puolestaan vaatii paljon keskittymistä, sillä uimahalli jossa käymme on tarkoitettu vain hyville uimareille.
Lauantaina kävin katsomassa Slovenian veteraaniuimareiden kisoja johon Jernej otti osaa. Hän oli kaikista uimareista nopein 200 metrin uinnissa!!
Samana päivänä aamusta kävimme laskettelemassa Soriška planinassa. Olin laskettelemassa ensimmäistä kertaa sitten kymmeneen vuoteen. Voitte kuvitella millainen huvinäytelmä laskettelureissumme oli. Jernej koitti epätoivoisesti opettaa minulle perusjuttuja laskettelusta, mutta tein kuulemma kaikki nurinkurin :) Hän vei minut vielä ensimmäiseksi vahingossa laskettelupaikan kaikista korkeimmalla vuorelle. Se oli todella jyrkkä. Huipulla tuuli valtavasti, niin ettei meinannut pystyä edes hiihtämään eteenäin suksilla muutamaa metriä. Alasmenokin jyrkkää rinnettä tuotti valtavasti ongelmia. Kesti aikansa ennkuin löysin rohkeutta ja edes jonkin tekniikan kääntää suksiani reunan tullessa vastaan.
Ensimmäisen laskun jälkeen minut onneksi ohjattiin leppoisempaan mäkeen, jossa laskettelinkin melkein koko loppuajan hioen omaa taktiikkaani (=väärää taktiikkaa):( Aamupäivän päätteeksi Jernej vei minut vielä kerran isoimman vuoren huipulle, josta osasin jo laskea paljon paremmin alas kuin ensimmäisellä kerralla. Kaatusin koko päivän aikan vain kolme kertaa, ja vasen suksi lähti kaksi kertaa jalasta. Silti mysteeriksi jäi, mmistä sain kämmenen kokoisen mustelman sääreeni. Ainniin, yhdessä hiihtohississä, jonotusautomaatissa, automaatin ovet läpsäyttivät minua takamukseen, ja lensin nenälleni hankeen. Hiihtohissin pitäjä tuli pelastamaan minut takaa tulevalta nappihissiltä, joka olisi muuten törmännyt minuun.
Täällä on jo kevät pitkällä- Tai no, vaihtelevasti. Joinain päivinä on todella aurinkoista ja kevät tuoksuu ilmassa. Paljon erinäköisiä kevätkukkia on ilmaantunut muuten vielä harmaasta maasta piristämään ohikulkijoiden päivää. Täällä on aivan ihan erinäköisiä, ja enemmän monimuotoisia kevätkukkia kuin Suomen leskenlehti.
Kävimme yhtenä aurinkoisena sunnuntaina kävelemässä pitkin Ljubjaanaa. Kaupunki vilisi turisteja, ja terassilla istuvia pariskuntia. Puistot olivat täynnä alle viisivuotiaita lapsia vanhempiensa kanssa. Kävelimme huomaamatta luultavasti kymmenen kilometriä, ja tajusimme sen vasta Jernjen mummon kotinurkilla, kun olimme menossa lounaalle.
kuvat yllä
Jernej BurkeljcaKaiken tämän lomassa olen kirjoittanut opinnäytetyötäni. Se yhtä kappaletta vaille valmis. Tietenkin teksti täytyy lukea ja tarkistaa vielä moneen kertaan kirjoitus- ja asiavirheistä.
Tämä viikko luultavasti hurahtaa aivan yhtä nopeasti kuin edellinenkin. Tarkoituksena on jatkaa kirjoittamista ja käydä vielä kerran laskettelemassa. Lauantaina olen kotona.
PS. Täällä on paljon lunta!
